sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Eurooppalaisen Suomen kansallinen tehtävä

”Suomen kansa tuntee syvästi, ettei se voi täyttää kansallista tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana.” Kyseinen lainaus ei ole Keijo Korhosen tai Paavo Väyrysen kynästä, vaan Svinhufvudin senaatin joulukuussa 1917 esittämästä Suomen itsenäisyysjulistuksesta. Suomessa itsenäisyysjulistus ei nauti Thomas Jeffersonin kirjoittaman Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksen kaltaista taianomaista mainetta, mutta sen sanoma kantaa yhä näinä päivinä: Suomea vievät eteenpäin vapaat poliittiset olot sekä kansallinen itsetietoisuus.

Nämä Suomeen liitettävät arvot liittävät Suomen eurooppalaiseen kulttuuritraditioon. Tämän johdosta Suomen osallistuminen itsenäisten eurooppalaisten valtioiden yhteistyöhön on meille luonnollinen vaihtoehto. Euroopan unioni on mielenkiintoinen taho, joka mahdollistaa toisiaan monella tapaa muistuttavien valtioiden tehokkaan yhteistyön. Unioni ei ole kuitenkaan valtioliitto, mutta se on kuitenkin enemmän kuin pelkkä kansainvälinen järjestö. Tämän johdosta EU on suuri mahdollisuus myös Suomen kansallisen tehtävän toteuttamisessa.

Euroopan unioni tarjoaa mahdollisuuden ylikansalliseen politiikkaan, joka tukee myös Suomen kehitystä. Samalla Suomi pystyy kuitenkin harjoittamaan omista kansallisista lähtökohdistaan kumpuavaa politiikkaa. Tämä on tärkeää, sillä me tunnemme paremmin oman maamme erityispiirteet kuin ne kuuluisat Brysselin herrat. Läheisyysperiaatteen kunnioittamisesta tulee pitää unionia kehitettäessä huolta, sillä se mahdollistaa Euroopan monien omaleimaisten alueiden hyvinvoinnin.

Euroopan unionin idea on siis loistava. Tärkeää on kuitenkin pitää siitä huolta, että idea toteutuisi myös käytännössä. Meidän tuleekin pitää huolta siitä, että EU olisi kansallista tehtäväänsä toteuttavien ja vapaiden valtioiden yhteisö, josta kaikki sen jäsenvaltiot voisivat hyötyä. Tähän mennessä unionin historia on ollut menestyksekäs, vaikka se on aiheuttanut myös ikäviä lieveilmiöitä. Tähän johdosta unioniin tulee suhtautua terveen kriittisesti, sillä muuten se ei kehity jäsenvaltioita palvelevaan suuntaan.

Loppuun tekee mieli pohtia, mikä lopulta on Suomen ja muidenkin valtioiden kansallinen tehtävä? Mieleni tekisi vastata, että kyseinen kansallinen tehtävä olisi Keskustan poliittisten ohjelmien toteuttaminen. Vastaukseni on kieltämättä räikeää kotiinpäin vetämistä, mutta mielestäni Suomen kansallinen tehtävä on sen kaikkien kansalaisten henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista huolehtiminen. Kaikille suomalaisille pitää lähtökohtiin katsomatta tarjota mahdollisuus tähän kaiken kattavaan hyvinvointiin. Ja tästähän se Keskusta ohjelmissaan puhuu.