Kannattaako opiskella ulkomailla?

Luin Kauppalehdestä kelan tutkimuksesta, jossa verrattiin Suomessa tutkintonsa suorittaneiden ja ulkomailta valmistuneiden työllistymistä. Merkillepantavaa oli se, että Suomessa valmistuneista 65 % työllistyi heti, ulkomailla opiskelleista vain puolet. Ulkomailla tutkintonsa suorittaneilla oli lisäksi ongelmia työuransa vakiinnuttamisessa sekä työuran alkuvuodet olivat rikkonaisempia Suomessa tutkintonsa suorittaneisiin verrattuna.

Miksi näin? Suurin yksittäinen syy on se, että Suomessa opiskelleilla on paremmat verkostot ja suhteet työnantajiin, joka luonnollisesti helpottaa työnsaantia.

Ei kuitenkaan kannata missään tapauksessa ajatella, että kansainvälistyminen ei olisi tärkeää vaikkei se tässä tutkimuksessa etuna näkyisikään. Siitä ei mihinkään pääse, eurooppa on jo yhdentynyt. Ollakseen vahva tulevaisuuden työmarkkinoilla, on osattava toimia monikulttuurisessa ja dynaamisessa maailmassa. Mikäs sen parempaa kun treenata näitä taitoja jo opiskeluaikoina ja saada samalla perspektiiviä elämästä myös oman kulttuurin ulkopuolelta.

Väitän että lähes alasta riippumatta kaikkien kannattaisi hakeutua vaihtariksi tai muuten hakeutua kansainvälisiin kontakteihin edes lyhyeksi ajaksi. Jos ei mieli ulkomaille halaja, aina voi kotikansainvälistyä luomalla suhteita täällä vaihdossa oleviin tai muuten oleskeleviin ulkomaalaisiin. Siinä hyötyvät takuulla kaikki osalliset!

Puutullikiistaan saatava ratkaisu nopeasti

Suomen ja Venäjän puutullikiista saa yhä uusia piirteitä. Viimeisin käänne tapahtumiin oli ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrysen ehdotus puutullien aiheuttamien kustannusten korvaaminen suomalaiselle puuteollisuudelle Venäjälle suuntautuvalle rekkaliikenteelle asetettavilla maksuilla.

Käytännössä maksuja ei varmaankaan tulla asettamaan, niin monta mutkaa käytännön toteutuksen tiellä on. Ensinnäkin EU:n säännökset kieltävät maksujen asettamisen vain tietyn valtion rekoille. Lisäksi perittävä summa saisi vastata vain tiestölle liikenteestä aiheutuvaa rasitusta. Kolmanneksi, mikäli satoihin miljooniin kohoava potti perittäisiin pelkästään rekkaliikenteeltä, nousisi yhtä autoa kohti oleva maksu vähintäänkin useisiin satoihin euroihin. Tämä taas johtaisi kauttakulkuliikenteen siirtymiseen hyvin nopeasti pois Suomesta.

Tilanne on kuitenkin hyvin vakava. Puutullien astuessa voimaan täysimääräisinä joutuvat suomalaiset metsäyhtiöt nopeasti vaikeuksiin ja tehtaiden sulkemiset ovat todennäköisiä. Asiaan tarvitaan nopea ratkaisu, mutta jäljet pelottavat – Venäjällä on jo pitkittyneitä ongelmia EU:n jäsenmaiden kanssa, esimerkiksi Venäjän ja Puolan kiista naudanlihan viennistä tai liettualaisten ongelmat venäjän keskeytettyä öljyn juoksutuksen maan öljyjalostamoon viime vuonna. Puutullikiistasta ei saa tulla samanlaista ratkaisematonta ongelmaa maidemme välille.

Väyrysen ulostulon tarkoituksena lieneekin ollut nostaa asian profiilia myös ulkomailla. Suomessa ei koeta, että EU:n taholla olisi tehty kaikki mahdollinen puutullikiistan ratkaisemiseksi. Väyrysen sanoma onkin siis tähdätty ulkomaille – Brysseliin ja Kremliin. Viestin mukaan Suomi näkee ongelman niin vakavaksi, että harkitsee jopa unionin sääntöjen rikkomista sekä Suomen ja Venäjän välisten suhteiden rasittamista uusilla maksuilla.

Ehkäpä tällä saadaan kiinnitettyä päättäjien huomio ongelmaan varsinkin itärajan takana. EU:n kauppakomissaari Peter Mandelson vakuuttaa ottavansa kiistan vakavasti ja sanoo haluavansa ratkaista asian jo heinäkuun aikana. Toivottavasti vastaavia mielipiteitä löytyy myös neuvottelupöydän toiselta puolelta.

Lukio tarvitsee uudistumista

En ole suuremmin kieli-ihmisiä. Puhun suomea ja englantia. Ruotsia pystyn juuri ja juuri ymmärtämään lukemalla. Näiden lisäksi olen opiskellut saksaa, mutten kovin ahkerasti - ja sen huomaa.

Lukiossa kielet olivat minulle punainen vaate. Kävin vain pakolliset kurssit ja manasin suomalaisen ylioppilaskokeen maailman pimeimpään kolkkaan. Ainereaali, josta en itse päässyt nauttimaan, helpotti tilannetta hieman, mutta lukio on edelleen liian vahvasti kielipainotteinen.

Tästä kaikesta huolimatta luin hymy huulillani uutista, joka kertoi suullisen kielitaidon opetuksen lisääntyvän lukioissa. Jos kielten opetuksessa on Suomessa unohdettu jotain, se on ehdottomasti puhutun kielen osaaminen. Kurssien painottuessa kirjalliseen ylioppilaskokeeseen jäävät suulliset taidot vähälle harjoitukselle. Ne ovat kuitenkin työelämässä äärimmäisen tärkeitä.

Keskustan Opiskelijaliitto vaati maaliskuussa suullisen osuuden liittämistä kielten ylioppilaskokeeseen. Ihan siihen ei hallituksen esitys yllä, mutta muutos on askel oikeaan suuntaan. Elokuulle 2010 suunniteltu muutos tekee sekä A- että B-kielien toisesta syventävästä kurssista suullisen kielitaidon kurssin.

Nähtäväksi jää, saavatko vapaaehtoisiksi suunnitellut kurssit suosiota. Voi olla, että hyvä idea jää toteutukseltaan puolitiehen, jos opiskelijat päättävät panostaa kursseihin, joista on hyötyä ylioppilaskokeessa. Tämä on ongelma, joka jo nykyisellään haittaa lukion tehokkuutta.

Olisikin korkea aika pohtia, onko ylioppilaskoe menettänyt merkityksenä. Kaukana on se aika, kun valkolakki tarkoitti pääsyä yliopistoon. Ylioppilaskoe kuitenkin ohjaa edelleen vahvasti lukiossa tehtyjä valintoja ja vie niitä jatkoa ajatellen usein väärään suuntaan. Kokeen poistuminen antaisi opiskelijoille aidosti mahdollisuuden valmistautua yliopistoa varten.

Pyöräkesä ja kesäpyörä

Kesälomaa jo kolmannes takana ja puoluekokouksestakin jo puolitoista viikkoa. Hurjaa tämä vauhti! Kainuun korkeudella kesä ei ole ollut kovin aurinkoinen toistaiseksi, mutta siitä huolimatta olen hullaantunut pyöräkesästä. Keskustanuorten Bensa loppuu, ketju ei –kampanjan innoittamana ja kampanjavastaavan velvollisuudesta olen kaivanut kesäpyörän puskasta ja viimeisen viikon aikana olen fillaroinut melkein päivittäin parisenkymmentä kilometriä. Matkat tuntuivat aluksi hurjilta, mutta olen asettanut tavoitteita ja valinnut sopivan etäällä olevia kohteita saavutettavaksi. Polkupyöräilyn nimeen olen liputtanut jo aikaisemmin, mutta innostukseni koki takaiskun pitkäkyntisen viedessä toistamiseen polkupyöräni Helsingissä. Terveisiä vaan – toivottavasti olet edes käyttänyt varastamaasi pyörää ja säästänyt bensaa.

Kitkuttelen kesäpyörälläni pitkin maanteitä sinisessä kypärässäni. Matkalla ehtii pohtia asioita, kun vauhti ei päätä huimaa, eikä toisaalta liikennettäkään ole liiemmalta tarkkailtavana. Puolentoista tunnin pyöräreissu on samalla meditatiivinen hetki. Useaan otteeseen olen pohtinut ojanvartta tuijotellessani, että minkä vuoksi ihmisten pitää päästää käsistään kaikki roskat luontoon. Arvelen näiden maitopurkkien ja pitsapussien olevan autoilijoiden jätöksiä. Jos autossa tarvitsee vielä mussuttaa hampurilaisia ja karkkeja, eikö käärepaperit ja pussit voi samalla vaivalla viedä kotona asianmukaisesti roskikseen. Säästyisi luonto puhtaampana ja kauniimpana. Heinän ja muun kasvillisuuden kasvaessa roskat tietysti peittyvät, eivätkä ainakaan autosta häiritse silmää. Pyöräilijän vauhti on vain sen verran hidas ja matkalla varren luontoa ihmettelee mielellään. Roskat eivät muutoinkaan kuulu luontoon tai teiden varsille, vaan roskikseen. Sama roskaamisilmiö esiintyy myös katujen varsilla sekä kauppojen edustoilla. Yhtälailla täällä maalla kuin kaupungeissakin.

Mikä saa meidät tiputtelemaan roskiamme milloin minnekin – pahimmassa tapauksessa ihan roskiksen viereenkin? Onko roskaaminen vain ajattelemattomuutta? Siinä tapauksessa kehotan kaikkia kiipeämään polkupyörän selkään, sillä pyöräillessä ehtii myös pohtimaan.

Monia kilometrejä,

RiLi

 

 

Puoluekokouksen satoa

Huhhuh. Nyt on puoluekokous vihdoin ohi. Ei sillä että tilaisuus olisi ollut jotenkin epämiellyttävä, päinvastoin. Politiikkaa linjattiin taas korkealla tasolla ja sen lisäksi eripuolilla Suomea asuvien hyvien ystävien kanssa saatiin turista useammankin päivän aikana. Sitä ei liian usein tapahdu.

Kokouksen anti oli kaiken ennakkohypetyksen jälkeen melko odotettu. Matti Vanhanen taputettiin jatkokaudelle puheenjohtajana ja Jarmo Korhonen sai samoin kaksi lisävuotta ylivoimaisella äänimäärällä. Mielestäni myös Tuomo Puumalan valinta yhdeksi puolueen varapuheenjohtajista oli odotettu ainakin sen jälkeen, kun oli jonkun aikaa kokousta saanut seurata. Tuomo on valloittava persoona ja hänellä oli paljon aktiivisia kannattajia mukana kokouksessa. Viimeistään perjantain aikana kampanjan iloinen henki välittyi muuhunkin puoluekokousväkeen. Nähtiin, että Tuomo on tosissaan liikkeellä ja hän itse kykeni esiintymisillään vakuuttamaan yleisön. Tuomon kannatuspinssit ja kampanjakravatit ja -huivit loppuivat kesken.

Myös KOL:n kannalta tilaisuus oli menestys. Lauantai-illan saunatilaisuudessamme oli paljon vieraita, aina ministereitä myöten. Matilta löytyi ennen iltauutisten haastattelua pari tuntia aikaa jutella opiskelijoista ja nuorista koostuvan porukan kanssa rennossa ilmapiirissä. Siitä poliittisessa toiminnassa täytyy ollakin kyse - avoimesta ja analyyttisestakin keskustelusta.

Myös sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä pääsi paikalle kertomaan näkemyksiään opiskelusta. Liisan kanssa mietittiin muun muassa, miten opiskeluaikoja saataisiin lyhyemmiksi ja nuoria kannustettaisiin perheen perustamiseen jo opiskeluaikana. Mielipiteet ristesivät jonkin verran, mutta kaikki tunnustavat ongelmien olemassaolon ja nuorille aiheutuvan kovan paineen opiskelun, perheen perustamisen ja työkokemuksen haalimisen keskellä.

KOL:n keskustelunavaus sosiaaliturvan yksinkertaistamiseksi (löytyy tästä linkistä) sai Hyssälältä ja monilta muiltakin Keskustan johtohahmoilta positiivisen vastaanoton. Vaikkeivat ihmiset selvitystä kesken kokouksen ehtineetkään lukemaan, niin siihen luvattiin varsinkin sosiaali- ja terveysministeriön suunnasta paneutua huolella. Puolueessa tarvitaankin entistä enemmän tulevaisuuteen katsovaa ajattelutyötä. Yhteiskuntamme uudistamista ei voi jättää vain ministeriöiden virkamiesten vastuulle, vaan avointa keskustelua täytyy käydä moniäänisellä joukolla, mahdollisimman monin silmäparein asioita tarkastellen.

Aiheeseen liittyen KOL:n esittämistä aloitteista jäseniä kuuntelevan ohjelmatyön perääminen sai vastakaikua puoluekokoukselta. Avoimen ohjelmatyön konseptia päätettiin kokeilla yhdellä KOL:n ehdottamista neljästä politiikkaryhmän aiheesta. Puoluehallitus tekee aiheesta lopullisen valinnan syksyn aikana.

Valtaosa muistakin KOL:n ja KOL:n osastojen tekemistä aloitteista sai myönteisen vastaanoton. Esimerkiksi päteviä ja täysipäiväisiä opinto-ohjaajia tulee puoluekokouksen mukaan olla ainakin yksi per 200 opiskelijaa ja toisessa aloitevastauksessa opintorahaan luvattiin huoltajakorotus.

Kaikki päätöspaperit löytynevät lähipäivinä Keskustan nettisivuilta. Kannattaa katsoa.

Itse olen tällä hetkellä taas virkeänä, kun iltapäivästä tuli otettua parin tunnin tirsat. Parin, kolmen yön vajaat unet varmasti kyllä patistavat minutkin kohta taas nukkumaan. Tämän päivän saldoksi saatiin puoluekokoustavaroiden purkaminen pakettiautoista takaisin Apollonkadun toimiston uumeniin. Muuten olen ottanut rennosti.

Vaan täytyy lähipäivinä ruveta suunnittelemaan syksyn tapahtumia. Kunnallisvaalit kun ovat jo kulman takana.

Ränsistynyt sosiaaliturvajärjestelmä kaipaa peruskorjausta

Keskustan Opiskelijaliitto asetti alkuvuodesta 2008 työryhmän selvittämään opiskelevien keskustalaisten suhtautumista meneillään olevaan perusturvauudistukseen ja toisaalta perusturvaan läheisesti linkittyvän verojärjestelmän oikeudenmukaistamiseen. Työryhmä selvitti alkajaisiksi mahdollisuuksia siirtyä suoraan perustulon käyttöönottamiseen. Perustulolle läheisenä vaihtoehtona työryhmä pohti myös negatiivisen tuloveron mallia, joka olisi ehkä ideologisessa mielessä perustuloa paremmin keskustalaiseen arvomaailmaan sopiva. Perustulon lähtökohtana on, että jokainen saa tietyn määrän vastikkeetonta etuutta kuukautta kohden tuloistaan riippumatta. Negatiivinen tulovero taas paikkaa vasta jälkikäteen sellaisten henkilöiden etuustasoa, jotka eivät ole onnistuneet hankkimaan syystä tai toisesta työmarkkinoilta riittävää perusturvaa. Vuoden kuluttua saatava etuus ei paljon lohduta, jos ongelma on siinä, että tuloja ei ole tänään. Yksinkertaisesti katsottuna näyttää siltä, että perustuloon ja negatiiviseen tuloveroon liittyy huomattavasti enemmän uskottavia positiivisia näköaloja kuin mahdollisia haittavaikutuksia. Perustulo olisi kaikessa yksinkertaisuudessaan oivallinen tapa järjestää perusturvamme. Näemme kuitenkin vakavana uhkana Suomea seuraavan vuosikymmenen aikana kohtaavan työvoimapulan. Tämän vuoksi emme tässä vaiheessa ole valmiita kannattamaan automaattiseen perustuloon siirtymistä. SATA-komitean työ on hyvä alku sosiaaliturvajärjestelmän yksinkertaistamiselle, mutta mielestämme uudistuksen tulee olla kokonaisvaltaisempi; yksinomaan vuotavien aukkokohtien paikkaaminen ei tuota kestävää ratkaisua. Nykyinen järjestelmä on syntynyt kasaamalla etuuksia toinen toistensa päälle, jolloin olemme päätyneet tilanteeseen, jossa kansalaiset eivät enää ole yhdenvertaisessa asemassa. Tämän vuoksi meillä tulee ottaa käyttöön hyvin yksinkertainen sosiaaliturvamalli, joka huomioi nopeasti ihmisen elämässä tapahtuvat muutokset. Tällöin vaikkapa työttömyyden yllättäessä sosiaaliturvan saisi jo samana päivänä tililleen hakemusta vastaan. Vastaavasti tukea voisi hakea joustavasti myös jälkikäteen, kun omat tulot ovat tarkemmin tiedossa. Ihmiselle itselleen jäisi vastuu siitä, että käyttää tukia oikein, mutta tuet voitaisiin tarvittaessa väärinkäytösten paljastuttua periä takaisin korotuksen kera. Tuen perusosan tulee vastata suunnilleen toimeentulotuen perusosaa. Eläkeläisillä ja sellaisilla henkilöillä, joiden mahdollisuus saada ansiotuloja on pysyvästi alentunut, perusetuus vastasi kansaneläkettä. Tällainen tuki myönnettäisiin automaattisesti pyynnöstä. Perusosan lisäksi voisi saada perusturvan lisäosaa erityiseen tarpeeseen, kuten asumismenoihin. Perusosa ja lisäosa leikkautuisivat tulojen kasvaessa, siten että yhdistettynä verotukseen leikkuri olisi enintään esimerkiksi 60 prosenttia työtuloista. Tämä toteutuisi esimerkiksi siten, että perusosasta leikkaantuisi jokaista ansaittua euroa kohden 35 senttiä. Mahdollisesta syyperusteisesta lisäturvasta leikkaantuisi lisäksi jokaista ansaittua euroa kohden 25 senttiä. Jokainen työllä ansaittu euro lisäisi tällöin käytettäväksi jääviä tuloja vähintään 40 senttiä ja syyperusteisen lisäturvan päättymisen jälkeen jokainen itse ansaittu euro lisäisi käteen jääviä tuloja 65 senttiä. Käytännössä kyse olisi negatiivisesta tuloverosta, mutta toteutettuna siten, että valtiolta tuleva veroetuus tulisi pääsääntöisesti etukäteen, eikä vasta vuoden kuluttua verotuksen vahvistamisen yhteydessä. Olemme nimittäneet mallin ennakkoon saatavaksi veroetuudeksi. Luvut ovat puhtaasti esimerkin omaisia ja lopullinen tarkka malli tulee harkita jatkoselvitysten jälkeen. KOL tulee vielä ennen puoluekokousta julkaisemaan kattavamman keskustelunavauksen sosiaaliturvajärjestelmän uudistamiseksi. KOL on myös jättänyt puoluekokouksen hyväksyttäväksi aloitteen, jossa vaaditaan keskustelun jatkumiseksi puoluetta perustamaan politiikkaryhmä, jonka tehtävänä on selvittää keskustalaisista lähtökohdista ratkaisu toimivaksi perusturvajärjestelmäksi. Tuomas Vanhanen Keskustan Opiskelijaliiton perustulotyöryhmän puheenjohtaja