perjantai 30. marraskuuta 2007

Tervetuloa 70-vuotisjuhlaliittokokoukseen!

Tänä viikonloppuna linjataan KOL:n tulevaisuuden politiikkaa ja valitaan ensi vuoden liittohallitus, kun keskustaopiskelijat kokoontuvat Keskustan puoluetoimistolle liittokokoukseeen. Kokous alkaa lauantaina klo 10 ja päättyy sunnuntai-iltapäivällä. Kokouksessa käsitellään ensi vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio. Lisäksi käsitellään mm poliittisia ohjelmia sekä aloitteet, joita on tullut varsin runsaasti.

Kokouksessa päästään äänestelemään oikein kunnolla. Tällä hetkellä puheenjohtajaksi on kaksi ehdokasta ja varapuheenjohtajiksikin (valitaan kaksi) viisi ehdokasta. Liittohallitukseen (valitaan kuusi varsinaista ja neljä varaedustajaa) ehdokkaita on runsaasti, joten kilpailu on paikoista on tiukkaa. Se on hyvä, sillä siten saamme liitolle varmasti ensi vuodellekin motivoituneen hallituksen!

torstai 29. marraskuuta 2007

Maksuton koulutus on Suomen kilpailuvaltti!

SYL ja SAMOK julistivat 28.11. maksuttoman koulutuksen päiväksi. Kerrassaan hienoa!
Pieni pohjoisen maa on muutamassa vuosikymmenessä noussut osaamiseltaan maailman huipulle. Olisiko tähän ylletty, jos koulutettavaksi pääsisivät vain varakkaista perheistä tulevat tai sellaiset poikkeuksellisen lahjakkaat yksilöt, jotka voisivat rahoittaa opintonsa stipendeillä?

Korkeakoulutus on vuosien varrella osoittautunut yksilötasolla taloudellisesti varsin kannattavaksi ratkaisuksi. Niinpä ammattikoulun käynyt putkimies tai lähihoitaja voi perustellusti kysyä, että miksi hänen tulee verovaroillaan rahoittaa joidenkin korkeakouluopinnot. Kouluttautumisen myötä saatava korkeampi palkka on riittänyt korvaamaan opiskeluvuosien aikana menetetyt ansiotulot. Koko elinkaaren aikana saadut tulot ovat näin ollen korkeakoulutetuilla keskimäärin suuremmat kuin matalasti koulutetuilla. Tosin alakohtaiset erot ovat tunnetusti valtavia. Niin ikään korkeakoulutuksesta saatava etu on opiskelijamäärien kasvaessa kaventunut.

Uskon vahvasti, että ilmainen ja koko maan kattava korkeakouluverkosto on ehdottomasti yksi kansakuntamme tärkeimmistä kilpailueduista myös tulevaisuudessa. Osaamisemme ansiosta olemme pystyneet nostamaan jalostusastettamme ja erikoistumaan huipputeknologiaa vaativiin tuotteisiin. Meidän on ymmärrettävä, ettei pieni maa pysty jatkossakaan kilpailemaan massatuotteilla vaan meidän on pysyttävä jatkuvasti kehityksen kärjessä, jos haluamme menestyä. Tämän edellytyksenä on yksilöille maksuton koulutus, jonka kustannukset katetaan kollektiivisesti verotuloista.

perjantai 23. marraskuuta 2007

Rokotuksesta verenluovutukseen, ja vähän kaikkea siltä väliltä

Miksi ihmeessä eri terveyslaitoksilla ei ole tietoa potilaan aikaisemmista rokotuksista? Tätä sain miettiä tällä viikolla kun armeijan käymisestä alkaa piakkoin olla kulunut jo 10 vuotta ja lähtö Intian matkalle on edessä. Pitääkö minun uusia polio tai jäykkäkouristusrokote, vai molemmat? Mitä muuta pitää ottaa? Terveyspalveluista sanottiin, että minun pitäisi soittamalla ottaa selvää mitä rokotuksia minulle on armeijassa tai sen jälkeen YTHS:ssä annettu. Ah, kuinka hienoa olisi jos kaikissa terveyslaitoksissa olisi saatavissa internet-pohjainen palvelu, jossa näkyisi potilaalle aiemmin tehdyt hoidot, rokotteita myöten. Se nuoruuden neuvolakortti kun pakkaa aina silloin tällöin unohtumaan.

Eilistä eduskunnan kyselytuntia katsellessani en voinut olla huomaamatta kuinka kovasti pääministeri Vanhasta ryöpytetään hänen ”lyötyään testosteroninyrkkinsä pöytään” liittyen Tehyläisten uhkauksiin irtisanoutumisista. Tämä joukkoirtisanoutumisuhka toi Tehylle sen kaipaaman yleistä kunta-alan sopimusta pidemmän sopimuksen hieman suuremmilla palkankorotuksilla, jotka tultaneen kuitenkin jakamaan muiden samaa työtätekevien kesken riippumatta ammattiliitosta. Mielestäni Tehy veti toimensa aivan äärimmilleen saadakseen mitä haluaa. On hyvä, että pääministeri ilmaisi tällaisen toiminnan olevan vastuutonta ja aiheuttavan välittömän vaaran potilaille. Elinkeinoelämän keskusliiton hallituksen puheenjohtajan Antti Herlinin sanoin "rahat tai henki -mentaliteetti" ei toimi työmarkkinoilla eikä sitä voida käyttää uhkailukeinona.

Myöskin Stora-Enson Kemijärven tehtaan lakkauttaminen on ollut pinnalla viime viikkoina. Keskusta on aina ollut tunnettu juuri kuntien puolueena. Nyt on aika pitää kiinni tästä maineesta ja auttaa hädässä olevia. Eräs Kemijärveltä alkujaan oleva jatko-opiskelukaverini kävi kotonansa viikko Stora-Enson tehtaan lakkauttamisilmoituksen jälkeen. Tunnelmat siellä olivat olleet erittäin masentuneet. Tämä on jo toinen massiivinen lopetusilmoitus muutaman vuoden sisällä joka kohdistuu Kemijärven asukkaisiin. Tuntuu uskomattomalta, että Stora-Enso ei ole suostuvainen myymään tehdasta, siinäkään tapauksessa että ostaja löytyisi.

En malta olla mainitsematta paria sanaa Suomen esityksistä Jalkapallon EM-karsinnoissa. Tälläkään kertaa emme päässeet kisoihin hyvin menneistä karsinnoista huolimatta. Oli todella tunteikasta katsoa Jari Litmasen, Sami Hyypiän ja muiden konkareiden haastatteluja pelin jälkeen. Toivottavasti jaksavat vielä seuraaviin kisoihin, tai siis ainakin karsintoihin asti. Uusi sukupolvi on nousemassa Eremenkon veljesten johdolla, mutta liian suuri maajoukkueen nuorennusoperaatio ei ole suotavaa. Nuorilla on varmasti paljon opittavaa ”vanhuksilta”.

Toissa viikolla pidettiin Oulun keskustaopiskelijoiden syyskokous, jossa valittiin uusi OKO:n hallitus vuodelle 2008. Itse hallituksen jäsenenä ja rahastonhoitajana vuodesta 2003 asti olleena, en enää lähtenyt mukaan tulevaan hallitukseen. Katsoessani taaksepäin näitä viittä hallitusvuotta, täytyy sanoa, että mukavaa on ollut. Olen oppinut paljon kokouskäytännöistä ja ennen kaikkea taloudenhoidosta. Lisäksi olen tutustunut lukuisiin tuleviin vaikuttajiin ja ennen muuta miellyttäviin, samanhenkisiin ihmisiin. Näistä kontakteista ei ole koskaan haittaa. Tänä aikana olen nähnyt läheltä kolmet edustajistovaalit, joihin mahtuu voitokkaita ja ei niin voitokkaita vaaleja. Kaikista niistä oppii jotain. Toivotan kaikkea hyvää tulevalle hallitukselle.

Pohdittavaa viikonlopuksi: Miksi hirvenkaatolupia ei anneta kerralla niin paljon että hirvikolarin todennäköisyys laskisi lähes olemattomaan? Senkö vuoksi, että metsästäjät saavat päästää adrenaliininsa virtaamaan kerran vuodessa nähdessään hirven olevan laukaisuetäisyydellä? Voitaisiinko ihmishenkien menetyksiä tien päällä ja metsänomistajien huokauksia männyntaimien ollessa pilalla vähentää merkittävästi jos hirvikantaa laskettaisiin? Mielestäni kyllä!

Nyt lähden luovuttamaan verta. On todella hienoa, että yliopistoissa on aina silloin tällöin verenluovutuspäivä. Jos luovuttaja ei mene luovutuspaikalle, on luovutuspaikan tultava luovuttajan luo. Vai miten se nyt menikään… Hyvää viikonloppua! Terveisin, Mikko

tiistai 20. marraskuuta 2007

Lehmänkauppoja vai demokratiaa? SYL:n liittokokous 2007

Marraskuisena viikonloppuna Espoon legendaariseen hotelli Korpilampeen oli jälleen kokoontunut ylioppilasliikkeen keihäänkärjeksi itseään kutsuva 300-päinen joukkio nuoria vaikuttajia. Perinteiseen tapaan huomio kiinnittyi osaltaan tulevan vuoden tavoitteiden asettamiseen ja siinä ohessa päivitettiin myös hiukan liiton poliittisia linjauksia.

Kokouksen kliimaksina olivat kuitenkin henkilövalinnat, siis SYL:n hallituksen valinta vuodeksi 2008. Itselläni oli tilaisuus tarkastella ensimmäistä kertaa tätä oikean elämän teatteria näyttelijän roolista. Juonen kulku oli lopulta hyvin yksinkertainen, joten lähinnä olemalla oma itsensä selvisi parhaiten. Näytelmän sivuroolissa toimineet hallitusehdokkaat lämmittivät haastattelupaikkojen lauteet parhaansa mukaan ja tämän jälkeen estradille astuivat puheenjohtajaehdokkaat, jotka vuorotellen vakuuttivat ja viihdyttivät kokousväkeä. Esiintyjät olivat käyneet jo ennakkoon eri puolilla Suomea harjoituskiertueen. Kaikki ehdokkaat taisivatkin osaamiseltaan olla jo varsin taitavia vastaamaan ainakin niihin helposti ennakoitaviin haastattelukysymyksiin.

Tämän jälkeen alkoi vuosikausia puhuttanut dilemma. Periaatteessa jokainen varsinainen kokousedustaja voi äänestää juuri sellaisia ehdokkaita kuin haluaa, mutta kun sen oman ylioppilaskunnan tai oman poliitisen ryhmittymän ehdokkaan läpipääsykin pitäisi varmistaa. Tähän tarvitaan Korpilammen sokkeloisilla käytävillä kierteleviä neuvottelijoita, jotka pyrkivät sopimaan sitä, miten kokonaisuus saadaan rakennettua parhaaksi mahdolliseksi.

Yön pimeinä tunteina neuvottelut johtavat yleensä lopulta jonkinlaiseen ratkaisuun. Näin ollen äänestystilanne on selvä jo ennen seuraavan päivän varsinaista äänestystä, mikä kuulostaa tietysti varsin epädemokraattiselta. Toisaalta ainakin Keskustaopiskelijoiden omissa ryhmäkokouksissa vaikutetaan siihen, millaiset valtuudet neuvottelijoille annetaan. Ei ole itsestään selvää, että ryhmä hyväksyy millaisen hallituksen tahansa, jos vain oman ehdokkaan läpimeno varmistuu. Päin vastoin; ryhmässä käydään asiallista ja syvällistä keskustelua siitä miten kulloisessakin tilanteessa toimitaan.

Eikö tämä itse asiassa ole juurikin sitä politiikkaa ja demokratiaa? Ei yksin huutamalla ja melskaamalla mitään asioita saa läpi. Ympärille tarvitaan samankaltaisesti ajattelevia ihmisiä, joiden kanssa neuvotellaan ensin omista tavoitteista. Lopulta ryhmän mandaatilla valtuutetaan joku neuvottelemaan koko ryhmän äänellä. Jos ryhmien väliset sopimukset ovat jotenkin demokratian irvikuvia, niin eikö voi ajatella, että sitä on koko välillinen demokratia? Missä sanotaan, että reilut 150 äänioikeutettua kokousedustajaa ovat sopiva määrä edustamaan 145 000 opiskelijaa? Miksi emme kokoonnu koko porukka pitämään huutoäänestystä Turun torille, jotta varmasti oikeat ihmiset saadaan valittua?

Tällä kertaa valinnoista selvittiin kuitenkin kaiken kaikkiaan varsin helpolla, koska hallitusehdokkaita oli lopulta tasan sen verran kuin oli paikkojakin. Ainoastaan puheenjohtajasta äänestettiin. Ehdokkaana oleminen oli sopuvaaleistakin huolimatta kasvattava kokemus. Kaikki haastattelut olivat sekä kysymyksiltään että tyyleiltään erilaisia, joten omaa osaamistaan ja henkistä kestävyyttään pääsi todella testaamaan. Pelottavaa oli kenties huomata kuinka hienoa oli seistä vastaamassa kysymyksiin ja nauttia samalla tilanteesta, jossa kaikki kuuntelevat kiltisti mitä olet sanomassa.


Lisää kokouksen valinnoista ja kannanotoista voi lukea osoitteesta www.syl.fi

keskiviikko 14. marraskuuta 2007

Jotain tarttis tehä

Uutisissa on viime aikoina kiinnitetty huomiota eräiden ammattikoulutasoisten alojen yleiseen työvoimapulaan. Erityisesti kädentaitoja vaativilla ja fyysisillä aloilla puute työntekijöistä alkaa olla huutava. Asia on huomioitu Opetusministeriön Koulutus ja tutkimus 2007-2012 - muistiossa, jossa todetaan, että vetovoimaongelmia on ammatillisessa koulutuksessa mm. kone-, metalli- ja energiatekniikan opintoaloilla. Näiden alojen osaajoen tarve on niin suuri, että heitä tullaan hakemaan koulun penkiltä töihin. Samoin muun muassa puhdistusalalla aloittajatarve on 20-kertainen viime vuosien aloittajamääriin verrattessa. Kannattaisi siis jo raegoida.

Ensimmäinen epäkohta johon tulisi kiinnittää huomiota, on peruskoulujen opinto-ohjaus. Yläasteilla henkilökohtaista opinto-ohjausta on lisättävä ja opinto-ohjauksessa tulee pyrkiä eroon siitä, että oppilaille suositellaan peruskulun jälkeen pääsääntöisesti lukiokoulutusta. Kaikille se ei vain ole paras ratkaisu. Erityisesti syrjäisemmillä seuduilla lukioiden säilyvyyttä turvataan sillä, että lukioon pääse opiskelemaan heikollakin peruskoulun päästötodistuksella. Kun lukeminen ei kiinnosta, tuloksena on niukin naukin ylioppilaslakki, jolla opiskeluja ei pääse jatkamaan. Töitäkään ei paikallisesta tehtaasta niin vain saa, kun ei ole alan koulutusta.

Ammatillisen koulutuksen arvostuksessa soisi tapahtuvan muutosta. Tänä päivänä yhteiskunnan arvostus suuntautuu yhä korkeampaa koulutusta vaativille aloille, innovaatioihin ja kansainvälisyyteen. Kun väestön ylikoulutus on suorastaan tavoite, unohdetaan samalla yhtiskuntamme kivijalka; niiden töiden tekijät, joita ilman yhteiskuntamme pysähtyisi. Valitettavan usea huomaa näiden työntekojöiden aikaansaannokset kuitenkin vasta sitten, kun jostain syystä omiin rutiineihin tulee muutos. Ärsyttää, kun vielä maanantaina työhuone on yhtä sotkuinen kuin sieltä viimeksi lähtiessä, rakennuksille ei löydy osaajia tai talon vesiputki jatkaa vuotamistaan, vaikka korjaajalle on soitettu.

Mielestäni ajattelemisen arvoisia asioita.

perjantai 2. marraskuuta 2007

Ne juonivat poliitikot

Tänä aamuna meinasi taas mennä kuvitteelliset aamiaissumpit pärskeinä pitkin pöytää. Päivän Hesari tiesi taloussivuillaan kertoa teollisuusministeri Mauri Pekkarisen selvittävän Stora Enson Kemijärven tehtaan kannattavuutta. Perusteluiksi selvitykselle nimettömäksi jäänyt toimittaja tarjosi kahta asiaa: "Suomen valtio on Stora Enson huomattava osakas, ja Lappi keskustapuolueen vankkaa tukialuetta."

Mitä ihmettä Suomen Keskusta rp:n kannatuskäppyröillä on tekemistä kyseisen selvityksen kanssa? Lähteekö Helsingin Sanomien toimitus siitä oletuksesta, että ministerin ainoa motiivi tehdä koskaan mitään on kannatuksen laskun pelkääminen? Kuitenkin kauppa- ja teollisuusministerin tehtäviin kuuluu valtion omistajapolitiikasta huolehtiminen KTM:n hallinnonalaan kuuluvissa valtion osakkuusyhtiöissä. Onko liian vaikea uskoa, että ministeri hoitaa lain hänelle määräämiä tehtäviä?

Olen tottunut laatulehtiä lukiessa siihen, että uutiset tarjoavat faktoja ja pelkkiä faktoja. Jos toimittajilla tai toimituskunnalla on mielipiteitä jostakin poliitikkojen tekemisistä, niin niitä voi lukijoille tarjoilla erillisissä kommenttiosioissa. On lukijoiden harhauttamista ujuttaa henkilökohtaisia antipatioita uutisteksteihin.

Helsingin Sanomat tuntuu muutenkin viime aikoina lähentyneen toimituspolitiikassaan keltaista lehdistöä. Lähes joka uutiseen lisätään sivuun toimittajan oma näkemys, aivan kuin lukijan omaan kykyyn erotella politiikan sanomisia teoista ei luotettaisi. Samalla mielipiteiden tulee olla mahdollisimman kärkeviä. Loka myy.

Mielessä herää väkisinkin kysymys - onko Suomeen syntymässä jo kolmas iltapäivälehti?



P.S. Samassa tekstissä Helsingin Sanomat tulee tölväisseeksi muitakin kuin ministeri Pekkarista. Jos Pekkarinen tarttuu Kemijärven tilanteeseen siksi, että Keskustalla on Lapissa korkea kannatus, niin tulisiko samalla logiikalla päätellä, että kaikkien muiden puolueiden edustajat olisivat vain levitelleet käsiään?