Ympäristöhankkeiden ja sotakorvauksien koplaaminen on out!

Yleisönosastokirjoitukset sotakorvauksien maksamisen jatkumisesta tai nurinkurisesta Robin Hood-leikistä (HS 19.8.2008) saavat minut pyörittelemään päätäni. Tasaiseen tahtiin mielipidekirjoituksissa nousee esille Suomen ja Venäjän, tai muiden lähialueiden valtioiden ympäristöalan yhteistyö ja siihen satsattavat eurot, nimenomaan veroeurot. Useimmin esitetty näkemys on, että suomalaisten eurojen lähettäminen Venäjälle on rikkaan valtion tarpeeton taloudellista tukemista. Juuri minun veroeuroja ei saisi käyttää ympäristön tilan parantamiseen, eikä erityisesti jos se tapahtuu investoimalla ulkomaille, erityisesti Venäjälle. Tämä kuulostaa välillä liiankin uskomattomalta! Onko kysymys vain naapurimaatamme (maantieteellisesti rajatusti kohdistuneesta?) kohtaan koetusta epäluuloisuudesta vai oikeasti ymmärtämättömyyttä sen suhteen, että ympäristöasioissa valtioiden väliset rajat ovat keinotekoisia ja ilman laajamittaisia yhteistyöhankkeita ympäristönsuojelu jää vajaaksi. Ympäristökuormituksen vähentäminen sen syntypaikassa vaikuttaa myös kauemmaksi, sillä päästöjen siirtyminen valtiosta toiseen ei noudata rajamuodollisuuksia. Omat satsauksemme ympäristön hyväksi Suomessa eivät riitä, mikäli emme saa kehitettyä esimerkiksi Itämeren rantavaltioiden kanssa jätevedenpuhdistamojen toimintaa. Yhteistyöhankkeiden onnistumisen edellytyksenä on kaikkien osapuolten sitoutuminen, ja tämä tarkoittaa myös Suomen sitoutumista hankkeisiin. Yhteistyön muotoja ovat suorien investointien lisäksi Venäjän ympäristöhallinnon kehittäminen ja kouluttaminen.

Ympäristönsuojelun ja suojelutoimenpiteiden merkitys on vain korostunut ilmastonmuutoksen ja ympäristön tilan heikkenemisen myötä. Ympäristö ja luonto ovat vain lainassa lapsiltamme, joten tuntuu käsittämättömältä lukea väitteitä, ettei lähiyhteistyöhankkeilla saisi parantaa Itämeren tilaa tai ylläpitää luonnonsuojelualueita turvaamaan uhanalaisten lajien ja metsätyyppien säilymisen havumetsäalueella. Vetoaminen Venäjän mittaviin luonnonvaroihin ja rikkauksiin tuntuu keinotekoiselta sekin. Aina riittävät taloudelliset resurssitkaan eivät takaa toivottua lopputulosta, vaan merkitystä on koulutukselle ja yhteisillä hankkeilla.

Ympäristöhankkeiden ja muun lähialueyhteistyön vertaaminen sotakorvauksiin on out!

Kainuun korpimailta,

Riitta-Liisa Kemppainen

oikeustieteen ylioppilas,

Helsingin keskustaopiskelijat, hallitus

Keskustan opiskelijaliitto, liittohallitus, varajäsen

Hyrynsalmen kunnallisjärjestö, maakuntavaaliehdokas

Poliittista heräämistä!

Panin suurella ilolla huomiolle, että kolme toisen asteen sitoutumatonta opiskelijajärjestöä liittyivät siihen alati kasvavaan joukkoon nuoria, jotka vaativat aktiivisen kansalaisuuteen kasvattavien oppisisältöjen tuomista kouluihin. SAKKI, Suomen Lukiolaisten Liitto ja OSKU haluavat kannanotossaan puolueet kouluihin.

Äänestysaktiivisuus laskee lehmänhännän lailla sitä mukaa, kun poliittisesti aktiivisia sukupolvia siirtyy rauhaisammille maille. Nuorten poliittisen kiinnostuksen puute ei kuitenkaan ole luonnonlaki, vaan asialle on onneksi tehtävissä paljon. Yksittäistä taikatemppua, jolla äänestysaktiivisuus saadaan uuteen nousuun, tuskin on olemassa. Tarvitaan monipuolista keinovalikoimaa. Lukiolaisten liiton puheenjohtaja Niklas Huotari nostaa yhdeksi keskeiseksi keinoksi koulujen tervejärkisen suhtautumisen politiikkaan:

"Tuokaa yhteiskunnallinen aktiivisuus kouluihin, puhukaa asiasta tunneilla ja
järjestäkää vaalipaneeleita sekä varjovaaleja. Kutsukaa ehdokkaita
kouluille ja pitäkää samalla huoli tasapuolisuudesta. Pyrkikää käymään
debattia asioista, jotka koskettavat nuoria. Näyttäkää, että
politiikka koskettaa meidän jokaisen elämää."

Kouluissa tapahtuvan kasvatuksen lisäksi lisäisin listan jatkoksi ainakin äänestysikärajan laskun, jotta nuoret pääsevät ajoissa kokeilemaan kouluissa opittuja taitoja. Alkajaisiksi äänestysikärajan alentamista voisi kirkkovaalien lisäksi kokeilla kunnallisvaaleissa ja laajentaa myöhemmin kattamaan muutkin vaalit, jos kokeilun tulokset ovat positiivisia. Nuoret osaavat 16-vuotiaana ottaa vastuuta monista suurista asioista, kuten peruskoulun jälkeisen opiskelupaikan valinnasta, joten äänestäminen onnistuu aivan taatusti, jos siihen vain annetaan mahdollisuus.

70-luvun ylipolitisoitumisesta seuranneen ja vuosikymmeniä kestäneen politiikan kyykyttämisen jälkeen tilanne on hiljalleen normalisoitumista. Politiikasta kiinnostunut nuori ei ole enää kavereiden mielestä friikki, vaan terveellä tavalla ympärillään tapahtuvista asioista kiinnostunut. Nyt sitoutumattomatkin nuorisojärjestöt ovat yksi toisensa jälkeen heränneet siihen, että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Demokratia ei toimi, jos ihmiset eivät edes äänestä. Nyt tarvitaankin tädiltä ja sediltä asennemuutosta. Meidän nuorien viesti on selvä: haluamme politiikan kouluihin!

P.S. Kelan suunnittelija Jouni Parkkonen paljasti Iltalehdessä opiskelijapiireissä levinneen julkisen salaisuuden (IL 14.8.2008). Opiskelija, jolta opintotukikuukaudet ovat loppumassa, voi kikkailla itselleen melkein 200 euroa. Jos viimeinen tukikuukausi on vaikkapa lokakuussa, opiskelija voi palauttaa kätevästi netissä takaisin alkuvuoden tukia saadakseen tukikuukausia uudelleen käyttöönsä. Tämän jälkeen tukea voi hakea uudestaan ja saada sen korotettuna. Kikkailun mahdollistaa elokuussa noussut opintoraha, jonka seurauksena syksyllä nostettu opintoraha on noin 39 euroa kevään opintorahaa suurempi. Ne jotka saavat muutettua kevään viisi tukikuukautta syksyn mallin mukaisiksi, ansaitsevat lähes 195 euroa. Kätevää kikkailua kun sen oikein oivaltaa, mutta mitä tämä kertoo sosiaaliturvajärjestelmästämme?

Stubb vaikean tehtävän edessä

Kaukasiasta kuuluu surullisia uutisia. Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa taistellaan jo kolmatta päivää. Konflikti näyttäytyy malliesimerkkinä modernista informaatiosodasta.

Kuten odottaa saattaa Georgian ja Venäjän näkemykset tilanteesta poikkeavat toisistaan täysin. Ulkopuolelta on hankala muodostaa selkeää kuvaa siitä, mitä todella on tapahtunut. Tästä huolimatta monet EU-maat ovat antaneet vahvoja lausuntoja kritisoiden juuri Venäjää.

Suomi joutuu Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin puheenjohtajamaana olemaan muita enemmän varpaillaan. Hyvä näin - Suomi on muutenkin tottunut olemaan varsin maltillinen lausunnoissaan. Konfliktin ratkaisua eivät auta toista osapuolta syyllistävät, provosoidut ja ylilyödyt kirjoitukset.

Ulkoministeri Alexander Stubb, joka toimii Etyjin puheenjohtajana, on erityisen tiukan paikan edessä. Hänen pitäisi pystyä muodostamaan tietotulvan perusteella mahdollisimman totuuden mukainen kuva tilanteesta. Maanantaina hänen on tarkoitus matkustaa Georgiaan, jotta voisi kuulla molempia osapuolia henkilökohtaisesti.

Nopea ratkaisu olisi nyt elintärkeä kaikille alueen asukkaille. YK on hankalassa asemassa, sillä sen turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen Venäjä on osa konfliktia. Nyt onkin toivottava ja uskottava siihen, että Etyj pystyy kansainvälisen yhteisön edustajana toimimaan tehokkaasti rauhan puolesta. Puoluekannasta huolimatta toivon todella, että Stubb onnistuu tehtävässään.

Opiskelijoiden asiat esillä myös kesällä

Usein sanotaan, että kesällä ei tapahdu mitään eikä varsinaisia uutisia ole juurikaan. 
Tämä pitää toisaalta paikkansakin, mutta silti tähänkin kesään on mahtunut paljon mielenkiintoisia uutisia, joissa myös opiskelijoiden asiat ovat olleet esillä.

Keväällä opiskelijajärjestöt julkaisivat yhteiskannanoton, jossa vaadittiin, että asuinkumppanin tulot eivät vaikuttaisi enää asumistukeen. Nyt, muutaman kuukauden jälkeen on poliittinen vaikuttaminen tuottanut tulosta ja kannanoton ovat edenneet myös ministeriön läpi. Ministeri Wallinin esitys noudattelee aika lailla opiskelijajärjestöjen yhteiskannanottoa. Voidaankin varmasti sanoa, että opiskelijajärjestöjen vaikutustyö ei ole todellakaan mennyt hukkaan.

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Wallin+haluaa+eroon+opiskelijoiden+asuinkumppaniuteluista/1135238256853

Edelleen opiskelijajärjestöjen yhteisestä opintorahakampanjan tuottama 15 prosentin korotus tuli voimaan tämän kuun alussa. Opintoraha on korkeakouluopiskelijoilla 298 euroa ja toisen asteen opiskelijoilla 246 euroa: 

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Opintorahaan+tänään+40+euroa+lisää/1135238256857

Tällä hetkellä tosin suurin osa opintorahan tuomista lisätuloista menee valittavasti kuitenkin kohonneisiin vuokriin. Tällä hetkellä etenkin vaihto-opiskelijoiden opiskelija-asuntojen vuokrissa on paineita nousuun, sillä niiden vaihto-opiskelijoiden asunnot ovat osan vuotta poissa käytöstä. On toisaalta ihmeteltävä, että miksi vaihto-opiskelijoiden asuntoja ei suurissa opiskelijakaupungeissa edes koeteta hyödyntää kesäaikaan ja niihin perusteta esim. Hostelleja, kuten Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunta on tehnyt vaihto-opiskelija-asunnoilleen? 

Vuokrien noususta voidaan varmasti oppia se, että seuraavaan asumislisän korotuksiin ei saa kovin montaa vuotta mennä tai muuten vuokrat karkaavat tätä menoa täysin opiskelijoiden käsistä.
http://www.taloussanomat.fi/kotimaa/2008/07/21/nama-opiskelijat-maksavat-
kovempaa-vuokraa/200818927/12

Vaikka vuokrat ovat nousseet ja inflaatiokin laukkaa aika suhteellisen korkealla, eivät opintolainat eivät ainakaan toistaiseksi innosta opiskelijoita. Uudistuksia opintolainan parantamiseksi tehtiin jo Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana, jolloin kasvatettiin valtiontakauksen määrää. Syitä opintolainan kysynnän laskuun on varmasti monia mutta pidä sitä itsessään edes huonona asiana.

Opintolainojen määrä laskussa: 
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Opintolainaa+k%C3%A4ytet%C3%A4%C3%A4n+yh%
C3%A4+v%C3%A4hemm%C3%A4n/1135238012453

Yksi syy opintolainan vähäiseen kysyntään on ainakin opiskelijoiden kasvanut työnteko. Ei kuitenkaan ole samantekevää, millaisen työpaikan opiskelija saa heti valmistumisen jälkeen. Toisaalta tämä on aika triviaalia, sillä luonnollisesti hyvä työpaikka edesauttaa  mahdollisuuksia päästä jatkossa entistä parempaan työpaikkaan jne,  sillä työhaastattelussa katsotaan aina työnhakijan edellisiä työpaikkoja. Tutkimuksen mukaan opiskelijan ei siten kannatakaan ottaa vastaan mitä tahansa työtä eikä etenkään opiskelualaansa vastaamatonta. No, tämä on helpommin sanottu kuin tehty etenkin, kun monilla opiskelijoilla ei ole välttämättä varaa olla ottamatta tarjottua työtä vastaan, jolloin jopa valmistunut opiskelija saattaa joutua tekemään täysin koulutusalaa vastaamatonta työtä.
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2008/08/07/ensimmainen-tyopaikka-ratkaisee/200820390/139

Tässä edellä olleet artikkelit eivät edes olleet ainoita opiskelijoihin liittyen. Esimerkiksi Aalto-korkeakoulu on ollut usein esillä mediassa. Lisäksi esim. Edellä ollut Jussi Sallisen kirjoitus käsitteli mielenkiintoista aihetta, josta tullaan varmasti keskustelemaan myös mm. Keskustan sosiaalipoliittisessa päivässä 29.8. Mielenkiintoisia keskusteluita opiskelijoiden asemasta  tulee siten varmasti riittämään myös syksymmälläkin.

Ei tässä nyt komentelut auta!

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä on huolissaan alhaisesta syntyvyydestä ja ensisynnyttäjien korkeasta keski-iästä (Karjalainen 27.7.2008). Hyssälä haluaa suorastaan komentaa opiskelijat vauvantekohommiin. Hän uskoo nopean valmistumisen, synnyttämisen ja lapsenhoidon olevan helposti yhteen sovitettavissa, jos kaikki palaset loksahtavat kohdalleen.

Palaset eivät kuitenkaan tällä hetkellä loksahda kovin helposti kohdalleen. Suurimpana ongelmana on erilaisten tukimuotojen, päivähoidon ja opiskeluiden yhteensovittaminen. Perheellisten opiskelijoiden tulot voivat pahimmillaan jopa pienentyä, sillä heidät siirretään opintotuen asumislisältä yleisen asumistuen piiriin. Päivähoidossa nollamaksuluokka mahdollistaisi monelle opiskelijalle ilmaisen päivähoidon, mutta kotihoidon tuki yhdistettynä mahdollisiin kuntalisiin on monelle perheelliselle opiskelijalle taloudellisesti kannattavampi vaihtoehto. Kunnallinen päivähoito on jo valmiiksi usein ruuhkautunut, joten kotihoitoon kannustaminen houkuttelee myös kuntia.

Opiskelijoiden vanhuuden tukemiseksi Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunta ylläpitää lapsiparkkia, jonne vanhemmat voivat jättää lapsensa luentojen ajaksi. Tällainen järjestelmä mahdollistaa ainakin osa-aikaisen opiskelun lapsen hoitamisen ohella. Joensuussa ylioppilaskunta on muutama vuosi sitten tutkinut asiaa, mutta varsinaista lapsiparkkia ei koettu toimivaksi ratkaisuksi. Sen sijaan yliopistolla kuuluisi olla lastenhoitohuone perheellisiä opiskelijoita varten.

Onneksi Hyssälä on nostanut opiskelijoiden vanhemmuuden esille. Opiskelijaterveystutkimuksen mukaan 88% opiskelijoista haluaisi lisää lapsia, mutta pelkällä komentelulla he eivät niitä tule hankkimaan. Tarvitaan todellisia tukia, jotta opiskelu ja vanhemmuus voidaan yhdistää. Hyssälän esitys opintotuen vanhempainrahasta onkin pitkään odotettu avaus ministeriöltä, sillä Suomi on tällä hetkellä ainut Pohjoismaa jossa tällaista tukea ei makseta.