Yleisönosastokirjoitukset sotakorvauksien maksamisen jatkumisesta tai nurinkurisesta Robin Hood-leikistä (HS 19.8.2008) saavat minut pyörittelemään päätäni. Tasaiseen tahtiin mielipidekirjoituksissa nousee esille Suomen ja Venäjän, tai muiden lähialueiden valtioiden ympäristöalan yhteistyö ja siihen satsattavat eurot, nimenomaan veroeurot. Useimmin esitetty näkemys on, että suomalaisten eurojen lähettäminen Venäjälle on rikkaan valtion tarpeeton taloudellista tukemista. Juuri minun veroeuroja ei saisi käyttää ympäristön tilan parantamiseen, eikä erityisesti jos se tapahtuu investoimalla ulkomaille, erityisesti Venäjälle. Tämä kuulostaa välillä liiankin uskomattomalta! Onko kysymys vain naapurimaatamme (maantieteellisesti rajatusti kohdistuneesta?) kohtaan koetusta epäluuloisuudesta vai oikeasti ymmärtämättömyyttä sen suhteen, että ympäristöasioissa valtioiden väliset rajat ovat keinotekoisia ja ilman laajamittaisia yhteistyöhankkeita ympäristönsuojelu jää vajaaksi. Ympäristökuormituksen vähentäminen sen syntypaikassa vaikuttaa myös kauemmaksi, sillä päästöjen siirtyminen valtiosta toiseen ei noudata rajamuodollisuuksia. Omat satsauksemme ympäristön hyväksi Suomessa eivät riitä, mikäli emme saa kehitettyä esimerkiksi Itämeren rantavaltioiden kanssa jätevedenpuhdistamojen toimintaa. Yhteistyöhankkeiden onnistumisen edellytyksenä on kaikkien osapuolten sitoutuminen, ja tämä tarkoittaa myös Suomen sitoutumista hankkeisiin. Yhteistyön muotoja ovat suorien investointien lisäksi Venäjän ympäristöhallinnon kehittäminen ja kouluttaminen.
Ympäristönsuojelun ja suojelutoimenpiteiden merkitys on vain korostunut ilmastonmuutoksen ja ympäristön tilan heikkenemisen myötä. Ympäristö ja luonto ovat vain lainassa lapsiltamme, joten tuntuu käsittämättömältä lukea väitteitä, ettei lähiyhteistyöhankkeilla saisi parantaa Itämeren tilaa tai ylläpitää luonnonsuojelualueita turvaamaan uhanalaisten lajien ja metsätyyppien säilymisen havumetsäalueella. Vetoaminen Venäjän mittaviin luonnonvaroihin ja rikkauksiin tuntuu keinotekoiselta sekin. Aina riittävät taloudelliset resurssitkaan eivät takaa toivottua lopputulosta, vaan merkitystä on koulutukselle ja yhteisillä hankkeilla.
Ympäristöhankkeiden ja muun lähialueyhteistyön vertaaminen sotakorvauksiin on out!
Kainuun korpimailta,
Riitta-Liisa Kemppainen
oikeustieteen ylioppilas,
Helsingin keskustaopiskelijat, hallitus
Keskustan opiskelijaliitto, liittohallitus, varajäsen
Hyrynsalmen kunnallisjärjestö, maakuntavaaliehdokas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti