141-neuvottelut

Maatalouspolitiikka puhuttaa taas. Suomen kansallisen 141-tuen jatkosta neuvotellaan komission kanssa tulevien viikkojen aikana. Unionin uudistussopimuksen muokkaamisen aikana esitettiin Suomessa puheenvuoroja, joissa vaadittiin 141-neuvottelujen kytkemistä yhteen muiden EU-asioiden kanssa; erityisesti vaadittiin vaikeuttamaan uudistussopimuksen ratifiointia Suomessa.

Vaatimukset ovat ymmärrettäviä - jo sokerijuurikkaan viljelyn tukipäätös vain muutamia viikkoja aiemmin koetteli vakavasti suomalaisten oikeustajua. On vaikea ymmärtää, miksi sokerin tuotantoaan lähes 40% leikannut Suomi laitettiin samalle viivalle tuotantoaan kasvattaneiden Saksan ja Ranskan kanssa.

Nyt pelätäänkin sitä, että maanviljely muuttuu kannattamattomaksi koko Etelä-Suomessa. Neuvottelujen koplaaminen jonkin toisen EU-asian yhteyteen olisi suomalaiselle maataloudelle kuitenkin huonoin mahdollinen ratkaisu. Vaikeuttamalla vaikkapa uudistussopimuksen voimaanastumista saisimme myös suuret jäsenmaat kiinnittämään huomiota Suomen liittymissopimuksessa olevaan omalaatuiseen, vaikkakin välttämättömään ratkaisuun maksaa eteläisen Suomen maataloustuottajille ylimääräistä tukea.

Tällä hetkellä neuvottelemme vain komission kanssa, joka perinteisesti on ollut melko ymmärtäväinen Suomen pohjoisesta sijainnista aiheutuvia ylimääräisiä ongelmia kohtaan. Mikäli tuomme koplaamalla neuvotteluihin osapuoliksi komission ohella myös muut jäsenmaat, niin voimme olla varmoja siitä että joudumme kamppailemaan muidenkin kuin Ruotsin ja Tanskan lobbausta vastaan. Esimerkiksi Iso-Britannia, vaikutusvallaltaan erityisen suuri maa unionissa, on perinteisesti vastustanut kaikkia kansallisia maataloustukia.

Edustajistovaalit lähestyvät!!!

Edustajistovaalien ehdokasasettelu on päättynyt. Keskustaopiskelijat on kasvattanut ehdokasmääräänsä jälleen kerran ja tavoitteena onkin, että keskustalaisten edaattorien määrä kasvaa nykyisestään. Olemme valmistautuneet näihin vaaleihin hyvin ja pitkään. Talvella olimme mukana eduskuntavaalien kamppanjoinnissa ja se toimikin hyvänä harjoituksena tulevaan. Lisäksi KOL on järjestänyt hyvää ja ammattitaitoista koulutusta niin vaalipäälliköille, kuin itse ehdokkaillekkin.

Liittotoimiston lähettämästä materiaaliavusta on myös hyvä ottaa kaikki mahdollinen irti. Oma henkilökohtainen suosikkini on tietenkin vanhat kunnon KOL-pastillit. Näillä karkeilla jokainen potentiaalinen äänestäjä saa suunsa makeaksi. Kuitenkaan en luota täysin pastillien voimaan, sillä minulla ei ole tarpeeksi kavereita joiden äänillä pääsisin OYY:n edustajistoon, vaan on tukeuduttava siihen tuttuun ja turvalliseen argumentaatiokykyyn – niin ja tietenkin kykyyn ymmärtää yhteisiä asioita. Jos saisin tuolla metsällä kulkiessani Tapiolta lupauksen siitä, että olen edaattori OYY:n edustajistossa vuonna 2008, valloittaisin vaikka oululaisten uuden saaren...

Mikä tosiasiassa sitten vaikuttaa kanssaopiskelijan äänestyspäätökseen? Tai siis niiden n.30% äänestyspäätökseen. Ovatko ylioppilaskuntien edustajistovaalit sittenkin vain kaverivaalit, joissa pääsevät läpi ne joilla on paljon kavereita? Poliittisella kannalla ei siis olisi mitään merkitystä ja olisi ollut sama lähteä vaaleihin oman killan listalta.

Äänestyspäätökseen voi vaikuttaa esimerkiksi SYL:n laatima vaalikone, johon ehdokkaat saavat antaa ilmi omat näkemyksensä yhteisistä, sekä paikallisista kysymyksistä. Tein vertailua pienellä otannalla omien eli kepulaisten joukossa ja huomasin, että meitä on todellakin moneksi. Osa puoltaa jäsenmaksun automaatiota ja osa ei. Osalle opintotuen kehittäminen on asumislisää ja osalle indeksikorotusta. Toisille sopii 16 vuoden ikäraja kunnallisvaaleissa toisille ei. Hei! Mitä tekemistä tuolla on ylioppilaskuntien edunvalvonnan kanssa? No eikait siinä.

Hyvää vaalienalusaikaa kaikille tasapuolisesti! Vielä kun nähtäisiin se, että yliopistoilla jaetaan hernekeittoa ja kuumia makkaroita. Olisivathan ne opiskelijat tyytyväisiä - eikä tarvitsisi purnata sillä hetkellä mistään.

Vaasan alue- ja kuntaseminaari

Viikonloppuna olin Vaasan keskustaopiskelijoiden ja KOL:n järjestämässä alue- ja kuntaseminaarissa, jossa oli mielenkiintoisena puhujana Vaasan yliopiston tutkija Hannu Katajamäki, joka puhui laadun ja uskalluksen maaseudusta. Hän näki yhteiskunnan menestyksen perustana nimenomaan moninaisuuden ja sen, ettei Suomen kaltainen yhteiskunta voi kääntää selkäänsä omalle maantieteelleen eikä menestystarinansa tuottaneille kehityskuluille.

Myös aluekehityksen suuret suunnat puhuttelivat. Maatalous on Suomessa keskittymässä yhä enemmän Etelä- ja Länsi-Suomeen, joka osaltaan luo muutospaineita maan muille maaseutualueille. Harvaanasuttu maaseutu taistelee olemassaolostaan ja viimeisistä palveluista samalla kun ydinmaaseutualueet suurten kaupunkien liepeillä imevät yhä enemmän väestöä palvelukapasiteettiaan kasvattaen.

Katajamäki korosti erityisesti, että maaseutua tarvitaan ja antoi esimerkkejä uuden maaseudun sisällöstä, johon kuuluu mm. monipuolinen maatalous, hajautettu bioenergiatuotanto, joustavat lähipalvelut ja työjärjestelyt ja maaseutukulttuuri toimeentulon tuojana.

Oli ilo kuunnella Katajamäkeä ja hänen tieteellistä näkemystään maaseudusta, jota tulee kehittää yhteiskunnan muuttuessa ja joka ennen kaikkea tulee nähdä mahdollisuutena.

Eija Heinola

Uusi Suomi on palannut

Uusi Suomi ( www.uusisuomi.fi ) on taas täällä. Niklas Herlin on nostanut Uuden Suomen takaisin suomalaisen median kentälle - tosin verkkolehtenä. Mielestäni on mielenkiintoista seurata, miten Uusi Suomi lähtee kehittymään. On enemmän kuin hyvä, että Uusi Suomi haastaa suuret mediatalot. Toivon, että se tulee tarjoamaan aidon vaihtoehdon nykyiselle poliittiselle keskustelulle ja tiedonvälitykselle. Tutkimusten mukaan suomalainen mediakenttä on kansainvälisestikin vertailtuna sangen keskittynyttä. Mielestäni keskittyneisyyden kasvaminen ei ole jo sananvapauden ja tiedonvälityksenkään vuoksi millään tavalla kannatettavaa.

On ollut mielenkiintoista seurata, mitä asioita keskiviikkona toimintansa aloittanut Uusi Suomi on kirjoituksissaan nostanut esille. SDP sai heti osansa ja sai kuulla jo uudet johtajaehdokkaansa Jari Tervon suusta. Jukka Relander taas ruotii Kokoomuksen ja tehyn suhdetta. Uusi Suomi korostaa olevansa poliittisesti sitoutumaton. Saa nähdä miten se onnistuu. Pääkirjoitusten linjaukset voivat ehkä paljastaa jotain, mutta toisaalta lehdellä on niin paljon erilaisia kirjoittajia, että se tuskin on ongelma. Jokaisella kirjoittajalla on tietysti mielipiteensä, jotka varmasti tulevat näkymään.

Tärkeä osa verkkolehteä on myös uutistoimitus. Se vaikuttaa ainakin ensi näkemältä toimivan: uutisia on eri aihepiireistä runsaasti. Blogit ovat kuitenkin ehdottamasti mielenkiintoisin osa. Toivottavasti ne luovat keskustelua myös aihepiireistä, joita ei maassamme aina huomata.