Maatalouspolitiikka puhuttaa taas. Suomen kansallisen 141-tuen jatkosta neuvotellaan komission kanssa tulevien viikkojen aikana. Unionin uudistussopimuksen muokkaamisen aikana esitettiin Suomessa puheenvuoroja, joissa vaadittiin 141-neuvottelujen kytkemistä yhteen muiden EU-asioiden kanssa; erityisesti vaadittiin vaikeuttamaan uudistussopimuksen ratifiointia Suomessa.
Vaatimukset ovat ymmärrettäviä - jo sokerijuurikkaan viljelyn tukipäätös vain muutamia viikkoja aiemmin koetteli vakavasti suomalaisten oikeustajua. On vaikea ymmärtää, miksi sokerin tuotantoaan lähes 40% leikannut Suomi laitettiin samalle viivalle tuotantoaan kasvattaneiden Saksan ja Ranskan kanssa.
Nyt pelätäänkin sitä, että maanviljely muuttuu kannattamattomaksi koko Etelä-Suomessa. Neuvottelujen koplaaminen jonkin toisen EU-asian yhteyteen olisi suomalaiselle maataloudelle kuitenkin huonoin mahdollinen ratkaisu. Vaikeuttamalla vaikkapa uudistussopimuksen voimaanastumista saisimme myös suuret jäsenmaat kiinnittämään huomiota Suomen liittymissopimuksessa olevaan omalaatuiseen, vaikkakin välttämättömään ratkaisuun maksaa eteläisen Suomen maataloustuottajille ylimääräistä tukea.
Tällä hetkellä neuvottelemme vain komission kanssa, joka perinteisesti on ollut melko ymmärtäväinen Suomen pohjoisesta sijainnista aiheutuvia ylimääräisiä ongelmia kohtaan. Mikäli tuomme koplaamalla neuvotteluihin osapuoliksi komission ohella myös muut jäsenmaat, niin voimme olla varmoja siitä että joudumme kamppailemaan muidenkin kuin Ruotsin ja Tanskan lobbausta vastaan. Esimerkiksi Iso-Britannia, vaikutusvallaltaan erityisen suuri maa unionissa, on perinteisesti vastustanut kaikkia kansallisia maataloustukia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Juuri näinhän se Matti eilen sanoi. Onko kuitenkaan niin, että blogistin näkemys hyssyttelylinjan toimivuudesta EU :ssa on oikea? Miksi ihmeessä Suomen pitäisi hissukseen mennä komissaarin ovelle kolkuttamaan? Mieluummin vielä sivuovesta. Ja sitten se maatalousministeri meni vielä sanomaan, että lehdistön kirjoittelu on tehnyt hallaa sopimusneuvotteluille.
Haloo. Siis Suomi on tässä oikealla asialla ja se pitää tehdä selväksi mahdollisimman selkeästi ja kantavalla äänellä EU:n laajuisesti. EU-jäsenyysneuvottelija Heikki Haavisto sanoi hiljattain, että aikoinaan tuki sovittiin pysyväksi. Eikö tästä olisi hyvä kertoa vähän muillekin. Toisaalta tuen lopettaminen uhkaa suoraan eteläisen Suomen maataloutta ja tuhansia työpaikkoja, näin uskon. Ja tällä alkaa olemaan jo omat vaikutuksensa pienempien kuntien rahoituspohjalle maan eteläosissa. Ei siitä varmaan haittaakaan olisi jos tästä kerrottaisiin muille EU-johtajille. Suomi on toki luottanut perinteisesti komissioon, mutta EU ja maailma muuttuvat. Komission valta on kuitenkin loppujen lopuksi melko rajattua ja ihan yleisellä tasollakin kaikki maat vetävät nykyään EU :ssa kotiinpäin minkä ehtivät, erotuksena sille parin vuoden takaiselle 15 rikkaan jäsenen unionille.
Itse näkisin enemmän kuin mielelläni sen päivän jolloin Suomi ryhtyy vähän rivakammalla otteella ajamaan etuaan neuvostossa. EU :n mallioppilas on tulossa teini-ikään, kyllä ne muut ymmärtää jos teini-ikäiselle tulee muutama känkkäränkkä-päivä. Vakavoidun vielä hetkeksi ja totean, että 141-sopimuksessa olisi erittäin tärkeää päästä pysyvään ratkaisuun. Epäilemättä alkaa jo karskeintakin maajussia potuttaan kun muutaman vuoden välein poliitikot arpoo tulevaa elintasoa brysselissä.
Ps. Myös mainitulla Iso-Britannialla on omat pikku omituisuudet EU-sopimuksissa. Nehän maksaa jäsenmaksuakin suhteessa huomattavasti vähemmän kuin muut yhtä vauraat maat..
Valitettavasti vain oikeassa oleminen ei läheskään aina korreloidu lopputuloksen kanssa. Tämä nähtiin esim. mainitussa sokerijuurikaspäätöksessä. Mitä yritin sanoa oli se, että kun neuvottelussa ei nyt ole kyse jäsenmaiden välisestä asiasta, niin Suomen sen paremmin kuin suomalaisen maataloudenkaan etu ei ole sitä jäsenmaiden väliseksi kysymykseksi väenvängällä nostaa.
Komissio on eri asia kuin EU, Euroopan parlamentti, Eurooppa-neuvosto, EU:n jäsenmaat tai EU-johtajat. Osa ongelmaa onkin, ettei Suomessa eroteta unionin eri toimielimiä toisistaan. Tai ei se pelkästään EU:ia koske - puhuttiinhan viime presidentinvaaleissakin sisäpolitiikasta ja eduskuntavaaleissa
palkkaratkaisuista...
Joissakin toisissa asioissa kirosanojen suoltaminen voi periaatteessa olla ihan toimivakin ratkaisu - tässä nimenomaisessa ongelmassa en usko sen kuitenkaan mitään auttavan. Päinvastoin saisimme vain vastaamme muutkin kuin "parhaat ystävämme".
Lähetä kommentti