Kenen arvoja toteutamme?

Kärjistäen sanoen yhteiskunta on muuttunut palveluiden tavarataloksi, jossa asiakas valitsee maksukykynsä mukaan tuotteita, joita hän tarvitsee. Yhteiskunnan eri portailla ei puhuta enää lähimmäisestä, ihmisestä tai kansalaisesta vaan asiakkaasta. Objektista, joka kuluttaa. Asiakkuusajattelu tuntuu läpäisseen yhteiskunnan kaikki tahot niin kouluopetuksesta terveyskeskusasiointiin. Yhteiskunnan arvot ovat muuttuneet ja ne tuntuvat pohjautuvan paljolti markkinoiden arvoille. Mitä on tapahtunut yhteiskunnan arvoille, jotka ovat asettaneet kansalaiset itse, eli me? Eikö kansalaisten tulisi olla yhteiskunnan arvojohtajia?

Politiikassa on aika toteuttaa ihmisille tärkeitä arvoja. Moni jakaa samat perusarvot hyvästä terveydestä, perheestä ja lähimmäisistä sekä työstä. Perusarvojen lisäksi on muita arvoja, joissa jokaisella on omat painotuksensa. Mielestäni yhteiskunnassa tulisi toteuttaa näiden arvojen pohjalta politiikkaa. Mutta kuka ottaa arvojohtajan roolin, joka näyttäisi nyt kuuluvan markkinataloudelle? Olisiko aika toteuttaa myös muita arvoja kuin taloudellista menestystä mittaavia arvoja, sillä pahoinvointi on lisääntynyt, vaikka taloudellisesti olemme eläneet ennen taantumaa paksuja aikoja. Taloudelliset arvot ja pehmeät arvot eivät sulje toisiaan pois, ne lähinnä täydentävät toisiaan. En usko, että yksikään ihminen jaksaa työskennellä vain rahan vuoksi. Uskon, että siihen tarvitaan paljon muutakin.

Haluammeko toteuttaa markkinoiden syöttämiä arvoja, vai meille kansalaisille tärkeitä arvoja? Yhteiskunnan on aika ottaa arvojohtajan rooli. Eikö poliitikkojen tule toimia tässä asiassa portinvartijoina?

Odottavan aika on pitkä

Vielä reilu 4 kuukautta, 128 päivää kesän kohokohtaan, puoluekokoukseen.

Muutama puheenjohtaja ehdokas on jo ilmoittautunut kisaan, moni on kunniasta kieltäytynyt, ja ainakin muutamaa ilmoittautumista vielä odotellaan. Keskustelu on käynyt kiivaana niin puolueen sisä- kuin ulkopuolellakin, loaltakaan ei ole vältytty. Keskustelu puoluejohdosta on synnyttänyt varsin värikkäitäkin sanan käänteitä, mikä pahinta, omien keskuudessa. Uskomatonta, että ennen kuin kisa on kunnolla alkanutkaan annetaan ehdokkaista rankkaa kritiikkiä, lapsellisten kommenttien saattelemana. Toiveenani olisikin, että kilpailua puolueen johtopaikoista käytäisiin mustamaalaamiskampanjoiden sijaan ehdokkaiden vahvuuksien esiin nostamisella. Kevään puheenjohtajakiertue olisi hyvä tuoda esille myös puheenjohtaja ehdokkaiden näkemyksiä puolueesta ja aatteesta. Mihin olemme menossa ja millä eväin, millaisten arvojen ohjailemina?

Puolueen tavoiteohjelmaa on valmisteltu tiuhaa tahtia. Suomi-toritapahtumat ovat antaneet suurelle yleisölle mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa ja maaliskuun tavoiteohjelman kenttäkierros lisää puolueen jäsenien osallistumista valmistelutyöhön. Nähtäväksi jää miten Suomi-toreilla esiin nostetut kysymykset huomioidaan itse tavoiteohjelmassa.

Huolestuttava piirre valmistautumisessa kohti puoluekokousta on kuitenkin se, miten henkilövalinnat vievät huomiota itse politiikan tekemiseltä. Toki ollaan valitsemassa johtohahmoa, jolla on oma, selkeä linja, mutta puoluekokouksen sisällön ja pääpainon pitää olla muussakin kun henkilövaaleissa. Puoluekokouksen pitää asettaa toimintalinjat ja käydä ennenkaikkea poliittista keskustelua, sillä haluammehan puolueenakin olla muutakin kuin vaaliorganisaatio.

Marjaana Hoikkala
KOL:n puheenjohtaja