Kohti biotalouden aikakautta

Suomi on pinta-alaltaan suuri Pohjois-Euroopan maa, josta löytyy merkittävä määrä hyödynnettävissä olevia luonnonvaroja. Lisäksi täältä löyty korkeatasoista osaamista niiden hyödyntämiseen. Jotain on kuitenkin pahasti pielessä, kun Suomessa hyödynnettävistä luonnonvaroista vain 47 prosenttia ovat kotimaisia. Suomella ei ole taloudellisesti varaa näin kestämättättömään tilanteeseen, mikäli se haluaa pärjätä myös tulevina vuosikymmeninä. Tälläkin hetkellä Suomen ainekierrosta kuitenkin hieman yli puolet menee vientiin.

Onneksi tilanteeseen on kuitenkin herätty. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto, eli SITRA, luovutti huhtikuun alussa pääministeri Matti Vanhaselle asiantuntijaryhmän laatiman Kansallisen luonnonvarastrategian, joka tähtää suuren harppauksen ottamiseen luonnonvara-asioissa. Strategia pyrkii yhdistämään osaamis- ja resurssitalouden sekä kehittämään samanaikaisesti Suomen talouden kilpailukykyä ja lisäämään globaalia vastuuta. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa sitä, että Suomi pyrkii ottamaan askelia kohti toimivaa biotaloutta ja materiaalitehokkuutta. Tavoitteena on löytää keinot luonnonvarojen mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön. Esimerkiksi raakapuulle pyritään löytämään paperin valmistuksen rinnalle muita jalostusmuotoja.

Biotalouden edistäminen on ensiarvoisen tärkeää myös Suomen alueellisen hyvinvoinnin kannalta. Suomi on suuri maa, jossa asuu vähän ihmisiä. Biotalouden raaka-aineet sijaitsevat kuitenkin tasaisesti koko maassa. Tämän johdosta koko Suomen asuttuna pitäminen on tärkeää, jotta luonnonvaroja pystyttäisiin täysimittaisesti hyödyntämään. Biotaloudessa piileekin kuihtuvien alueiden suuri mahdollisuus. Stretegiatyöryhmän keskustalainen jäsen Juha Kuisma sanoikin osuvasti, että tämä luonnonvarastrategia ottaa tärkeän askeleen kohti ympäristötaloustieteilijä Kyösti Pulliaisen esittämiä ajatuksia. Pulliainen on tullut kuuluisaksi luonnonvarojen hyödyntämisen ja tämän vauhdittaman aluetalouden puolestapuhujuna.

Luonnonvarastrategian idea ei ole kuitenkaan kuluttaa Suomen luonnonvaroja talouden nimissä loppuun. Sen ensisijainen tehtävä on yhdistää taloudellinen kannattavuus sekä kestävän kehityksen periaatteiden mukaan toimiminen. Tällaiselle toiminnalle on olemassa selkeä tilaus, sillä ihmiskunta on tullut erään tiensä päähän, kun niin talous kuin ympäristö voivat tällä hetkellä hyvin huonosti: vain yhteinen ratkaisu näihin kahteen ongelmaan on pitkällä tähtäimellä kestävä.

Strategiat on nyt laadittu ja juhlapuheet sen ympärillä pidetty. Pallo on siirtynyt politiikoille, joilla on mahdollisuus piirtää tulevan kehityksen ääriviivat. Suurin vastuu on päähallituspuolue Keskustalla, jonka ministerit johtavat salkkujensa ansiosta suomalaista luonnonvarapolitiikkaa. Onneksi puolue on herännyt aiheeseen, ja aiheesta kiinnostuneille keskustalaisille onkin kuluvan vuoden aikana luvassa mielenkiintoinen yllätys.

Lisätietoja SITRA:n kansallisesta luonnonvarastrategiasta voi lukea hankkeen omilta kotisivuilta

Helpotuksia perheellisten opiskelijoiden toimeentuloon

Hyppäsin melkein kattoon, kun luin tällä viikolla Opetusministeriön tiedotteen lasta huoltavien opiskelijoiden opintotuen parantamisesta. Työryhmän mukaan opiskelijaperheiden taloudellisia edellytyksiä päätoimiseen opiskeluun tulisi parantaa ottamalla käyttöön opintorahan huoltajakorotus.

Esityksen mukaan oikeus kuukausittaiseen opintorahan 145 euron huoltajakorotukseen olisi alle 18-vuotiaan lapsen opiskelevalla huoltajalla riippumatta lasten lukumäärästä. Se voitaisiin maksaa samansuuruisena opintotukeen oikeutetulle yksinhuoltajalle ja molemmalle lasta huoltavalle vanhemmalle. Työryhmän mielestä olisi lisäksi tarpeen analysoida SATA-komitean työhön liittyvän asumisen tuen uudistamisen yhteydessä mahdollisen uuden asumistukimallin vaikutuksia erikseen myös opiskelijalapsiperheiden asemaan.

Keskustan Opiskelijaliiton (KOL) perhepoliittinen työryhmä on tukenut Suomen Ylioppilaskuntien liiton (SYL) asettamaa tavoitetta 145 euron kuukausittaisesta huoltajakorotuksesta opintorahaan. Lisäksi työryhmän mukaan perheellisillä opiskelijoilla tulisi olla mahdollisuus valita, kuuluvatko he opintotuen asumislisän vai yleisen asumistuen piiriin. Tällä hetkellähän lapsen saava opiskelija siirtyy opintotuen asumislisältä yleisen asumistuen piiriin, mikä käytännössä merkitsee usein asumiseen tarkoitetun tuen pienenemistä.
Lisäksi työryhmämme esittää, että perheellisten opiskelijoiden opintolainan enimmäismäärä nostetaan nykyisestä 300 eurosta 450 euroon. Kun perheeseen tulee lapsia, ovat myös elinkustannukset aivan erilaiset kuin yksinelävillä. Myös perheellisten verovähennysoikeus tulisi nostaa nykyisestä 30 prosentista 50 prosenttiin.

Olen oikein iloinen, että talouden taantumasta huolimatta näyttää olevan haluja parantaa perheellisten opiskelijoiden toimeentuloa. Mikäli nuorten halutaan saavan lapsia jo opiskeluaikana, ovat tällaiset parannukset välttämättömiä. Toivottavasti saamme kannatusta myös muille perheellisten opiskelijoiden arkea helpottaville ajatuksillemme.

Hennamari Toiviainen

Perhepoliittisen työryhmän puheenjohtaja