Uuden aatteellisen synteesin kaipuu

Loma ja rentoutuminen saavat yllättävän nopeasti sisäisen ideoinnin viriämään. Ennätin lopultakin, joulun alkajaiseksi, lukemaan KOL:n 70-vuotisjuhlajulkaisun: Tukkanuottaspuuhasta tuloksia tuottavaan toimintaan. Kirjasta muistui mieleeni, että vuonna 1968 elettiin muuten vaan opiskelijoiden suurta vuotta. Tästä vuosikymmenen kuluttua 1978 Nuorkeskusta repäisi ekologisesti ja globaalisesti varsin radikaalilla Suuntana huominen -ohjelmajulistuksella, jota tosin oli pohjustettu koko 70-luvun alkupuolisko. Samana vuonna KOL vietti 3.-9.4. Vihrää Viikkoa, joka käsitti yli 80 tilaisuutta ympäri maata. Vuonna 1988 nuoret ja opiskelijat yhdistivät voimansa ja julkaisivat NKL:n ja KOL:n 10 teesiä keskustalle, jossa puolueelta perättiin uudistuskykyä. Jo tuolloin vaadittiin mm. perustuloon perustuvaa etuutta, jolla karsittaisiin sosiaaliturvan tilkkutäkkiä.

Valitettavasti vuonna 1998 ei taidettu tehdä mitään erityisen mielenkiintoista, mutta olisiko nyt aika palata tulevaisuuteen suuntautuvalle linjalle? Kymmenen pisteen kysymys tulevalle liitohallitukselle onkin, mistä KOL:n vuosi 2008 muistetaan? Riittääkö Nuorkeskustalaisen liikkeen aatteellinen intohimo yhä pohtimaan niin nuorten ja opiskelijoiden kuin myös koko ihmisyhteisön parempaa huomista? Näemmekö edeltäjiemme tavoin metsän puilta; ne ongelmat, jotka vaativat ratkaisuaan, mutta joihin muut eivät vielä ole havahtuneet?

Radikaaliin, keskustelevaan ja aatteellisesti älylliseen vuoteen, lumen ja kaamoksen keskeltä, valmistautuen,

Tuomas Vanhanen

Haluammeko säilyttää metsäteollisuuden Suomessa?

Viime aikoina on käyty kovaa keskustelua monien metsäjättien päätöksistä lakkauttaa tehtaitaan ympäri maata. Suurimman huomion on saanut Stora Enson Kemijärven sellutehdas, jonka tuotanto ajetaan kokonaan alas kesään mennessä, kuten myös Summan ja Anjalan yksiköt. Kaikkiaan noin 1100 työntekijää saa lopputilin. Metsäyhtiöille kulunut vuosi on ollut muutenkin tukala, osakekurssit ovat heikentyneet selvästi, viimeksi tänään M-real antoi tulosvaroituksen.

Ennen muuta kemijärveläiset ovat tahtoneet säilyttää sellutehtaan toiminnassa, sillä sen vaikutus on merkittävä lapin metsänomistajille ja ennen kaikkea Kemijärven elinvoimaisuudelle. Tilanteesta erityisen kimurantin tekee se, että valtio omistaa reilun kolmanneksen Stora Ensosta. Kansalaiskeskustelussa on käyty kovaa vääntöä siitä miksi valtio salli tehtaan lakkautuksen. Tosi asia kuitenkin on, että Stora Enson pääasiallinen tehtävä on maksimoida osakkeenomistajiensa voittoa, eikä valtio pysty niin kauan kun se ei omista äänivallasta yli 50 prosenttia, muuttamaan yhtiön hallituksen päätöksiä. Tulisikin enemmän pohtia sitä miksi Stora Enso tahtoo lakkauttaa kannattavan sellutehtaan?

Syy on melko yksiselitteinen, vaikkei sitä julkisessa keskustelussa suoraan useinkaan sanota. Lievästi kannattavakin sellutehdas kannattaa ajaa alas, jos toimenpiteellä saadaan alennetuksi puun kysyntää ja sitä kautta suoraan alennettua puun hintaa. Näin ollen jäljelle jääneet, vielä tehokkaammin toimivat yksiköt, pystyvät tuottamaan entistä suurempaa voittoa. Tämä selittää myös sen, miksi Stora Enso ei tahdo myydä lakkautettua tehdastaan kenellekään. Tällöinhän puun kysyntä säilyisi ennallaan, eikä hinta alenisi, mutta Stora Enso loisi itselleen kilpailijan. Tämä olisi Stora Enson kannalta täysin järjetöntä toimintaa ja vastoin yhtiön perustehtävää eli tuottaa voittoa omistajilleen.

Taloussanomia siteeraten "työnantaja murskaa nyt eliittiduunarit". Mielestäni tiettyjen teollisuusalojen, ennen muuta paperiteollisuuden kohtuuttoman korkeat palkat verrattuna heikomman neuvotteluvoiman aloihin (esim. hoitoala, apteekkiala), ovat isoin syy miksi irtisanomisiin joudutaan. On täysin selvää ettei yksikään metsäyhtiö pysty globaalissa kilpailussa vastaamaan, jos sen työvoimakustannukset ovat monin verroin kilpailijoita suuremmat. Monet kerrat on yritetty tasoittaa palkkaeroja eri alojen välillä, mutta juuri nämä vahvat miesvaltaiset ammattiliitot ovat torjuneet oikeudenmukaiseen tulonjakoon tähtäävät toimet hyvin yksiselitteisesti. Paperimiesten kannattaakin nyt miettiä, millainen loppu ahneella yleensä on.

Ikävä kyllä, tuskin kukaan kykenee leikkaamaan paperimiesten palkkoja riittävästi, jotta laajamittainen paperiteollisuus säilyisi Suomessa. Mielestäni paperimiesten palkkoja voisi leikata huoletta ihan vaan siksi, että saman vaatimustason töiden palkkaerot saataisiin kuriin ja metsäteollisuus ylipäätään säilyisi Suomessa. Tosin kyllähän metsäteollisuutta tulee Suomessa olemaan niin kauan kun täällä on metsää, mutta rajuihin muutoksiin on varauduttava, jos asialle ei tehdä mitään. Siinä on sitten suomalainen metsänomistaja ihmeissään, kun puun arvo romahtaa isolla ärrällä.

Aikaisemmin ennustettiin ettei näin isoja näin mullistuksia tulisi vielä 20 vuoteen. Nyt selvät merkit ovat kuitenkin havaittavissa. Tänään UMP ilmotti suunnittelevansa noin miljardin euron sellutehdasinvestointia Venäjälle yhdessä sikäläisen suuryrityksen kanssa. Ja bisneksessähän luonnollisesti pätee, jos yksi menee, muitten on mentävä perässä, jos mielivät selvitä hengissä. Tulevaisuudessa saattaa todellakin olla, että kaikista nykyaikaisimmat paperitehtaat näkyvät jo rajalta itään katsottaessa, ainakin kun Venäjän valtio parhaansa mukaan luo puutulleja muita kaupanesteitä oman taloutensa suojaksi.

Ei anneta kuitenkaan metsäteollisuuden yllä leijuvien mustien pilvien häiritä joulun viettoamme. Menkäämme metsään hakemaan aina niin tunnelmallinen joulukuusi ja unohtakaamme arjen murheet joulun ajaksi.

Hyvää joulua ja riemukasta uutta vuotta kaikille!

Teemu Karttunen KOL:n lihan varajäsen

Kuka saa ja kenelle annetaan? Ja mihin opiskelija tarvitsee joulupukkia?

Yksi jos toinenkin tuskailee tällä hetkellä joulukorteista ja – lahjoista: kenelle kaikille pitikään lähettää kortti ja mitä antaisin isomummulle joululahjaksi? Viimeisimmässä Tiede-lehdessä (10/2007) on artikkeli lahjojen antamisen tarkoituksesta ja merkityksestä. Artikkelin mukaan lahjojen avulla pyrimme vahvistamaan ystävyyssuhteita ja kiinteyttämään yhteisöä. Niillä määrittelemme sosiaalisen piirin, johon haluamme kuulua.

Lahja luo antajan ja saajan välille väistämättä suhteen, joka voi vastalahjoineen ja niiden kuittauksineen kestää pitkäänkin. Tämän vuoksi ihmiselle, jota haluaa karttaa, ei kannata laittaa korttiakaan – ei edes velvollisuudesta. Näinhän se juuri on. Tuntuu kiusalliselta saada kortti ihmiseltä, jolle itse ei ole korttia lähettänyt ja hyvitelläkseen mokansa ja päästäkseen tukalasta tilanteesta, seuraavana vuonna varmasti lähettää kortin ja kierre on valmis. Lopulta huomaa lähettelevänsä kortteja jollekin, johon ei pidä muuten minkäänlaista yhteyttä.

Artikkelin mukaan lahjaan kuuluu aina odotus vastalahjasta. Itselleni nousi heti karvat pystyyn: miten niin? Kyllä minä ainakin annan lahjoja pelkästä antamisen ilosta. Niinpä niin, eteenpäin lukiessani sain huomata, että myös antajan saama hyvä mieli voidaan katsoa vastalahjaksi. Lahjassa on siis yhtaikaa kyse oman edun tavoittelusta sekä pyyteettömyydestä ja anteliaisuudesta.

Mutta mihin tarvitsemme joulupukkia? Kristilliseen traditioon kuuluu vahvasti käsite pyyteettömästä lahjasta. Naamioimalla lahjat joulupukin antamiksi siirrämme eduntavoittelun taustalle, eikä lahjojen välttämättä tarvitse olla tasaveroisia. Tämä on helpottava tieto vähävaraiselle opiskelijalle, läheisemme voivatkin syyttää joulupukkia siitä, etteivät saa yhtä arvokkaita lahjoja kuin itse ovat antaneet. (:

Mutta mitataanko lahjan arvo rahassa? Aina sanotaan, että ajatus on tärkein. Silti on myönnettävä, että joskus itsestä on tuntunut kiusalliselta saada huomattavasti kalliimpi lahja kuin itse on antanut. Toisaalta jos mietin, mitkä ovat parhaita lahjoja, joita itse olen saanut, niin ne ovat juuri niitä, jossa on ollut oivallusta ja antajan sydän mukana. Sain Turun Keskustaopiskelijoilta kiitokseksi puheenjohtajavuosistani valokuvakirjan, johon oli koottu kuvia TuKo-vuosiltani ja kirjoitettu ihanat kuvatekstit. En voisi kuvitella parempaa kiitoslahjaa, sillä juuri muistot ja rakkaat ystävät ovat parasta, mitä minulle toiminnasta Keskustaopiskelijoissa on takkiin tarttunut. Kirjan avulla voin palata niihin muistoihin vielä vanhainkodissakin, kun muisti alkaa muuten takkuilla.

Artikkelin lopussa tutkija antaa vinkin, että lahjan pitää sisältää aina jotain antajan persoonasta ja sen pitää olla jotakin, jota saaja haluaa mutta ei välttämättä tarvitse. Itse olen ratkaissut monet lahjapulmat – etenkin ihmisten, joilla on jo kaikkea, kohdalla – antamalla jotain aineetonta: konserttilippuja, hierontalahjakortteja, omaa aikaani (mummolle suursiivouksen), kummilapselle, joka saa aineellisia lahjoja niin paljon, ettei jaksa kaikkia avata, lupauksen viettää päivä yhdessä kylpylässä jne… Näissä lahjoissa on myös se hyvä puoli, ettei tarvitse menettää hermojaan ruuhkaisissa ostoskeskuksissa.

Antakaa ja saakaa lahjaksi kiireettömyyttä, rauhallisia hetkiä lähimmäisten kanssa, rakkautta ja hyvää oloa. Sytyttäkää kynttilä ja nauttikaa joulun tuomasta hengähdystauosta arjen keskelle.

Rauhallista joulua ja valoisaa uutta vuotta 2008!

Hanna Saarni
Turun Keskustaopiskelijat, pj
Keskustan Opiskelijaliiton liittohallituksen jäsen

90-vuotias Suomemme!

Mitä itsenäisyys sinulle merkitsee? -Edellä olevaa kysymystä kysytään aina linnan juhlilla ties kuinka monta kertaa. Eikä toisaalta turhaan. Itsenäisyys on varmasti enemmän kuin, mitä osaamme kuvailla: Se on samalla myös vahvaa tunnetta. Itsenäisyys merkitsee vapautta ja oikeutta päättää itse omista asioistamme.

Omalle sukupolvelleni vapaus voi tuntua aika itsestää selvyydeltä, vaikka sitä se ei kuitenkaan pitäisi olla. Jos asiaa kysytään vaikka sotiemme veteraaneilta tai vaikka jostain maasta pakolaisena Suomeen tulleille, niin heille vapaus ei varmasti ole mikään itsestäänselvyys. Siksi emme voi varmasti koskaan kiittää sotiemme veteraaneja liikaa siitä, että ovat vapauden urhoollisuudellaan ja uhrauksillaan lunastaneet!

Ollessani tänään mukana Helsingissä ylioppilaiden itsenäisyyspäivän soihtukulkueessa toi se ainakin itselleni todella hyvän mielen. Onhan ylioppilasliikkeellä kuitenkin ollut historiassamme todella suuri rooli Suomen itsenäistymisprosessissa ja ylipäänsä Suomen ja suomalaisuuden ajatuksen eteenpäin viemisessä. Edeltäjämme ovat tehneet suuren työn, josta tämän päivän ylioppilasliikkeen ja kaikkien nuorten on hyvä lähteä rakentamaan entistä parempaa Suomea!
Keskustaopiskelijoiden puolesta haluan toivottaa kaikille erittäin hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää!

Perintöä odotellessa

Liittokokous oli ja meni. Ja jätti jälkensä. Viikonlopun yli kahdenkymmenen tunnin kokoustaminen, linjaaminen hotellin käytävällä aamuyöllä ja olemattomat yöunet tuottivat tuloksenaan väsyneen miehen. Toipuminen onkin vienyt alkuviikon. Enkä todellakaan ole ainoa.

Kokouksessa kävi vähän kuten viime vuoden puoluekokouksessakin. Henkilövalinnat ajoivat selvästi itse asiakysymysten edelle. Kokouksessa keskusteltiin eniten perustulosta ja siihen kantaa ottamisesta. Perustuloa perusteltiin juurikin opiskelijan tulo- ja tukiviidakkoa selkeyttävänä keinona. Päädyin itsekin puhujapönttöön asian tiimoilta sitä kannattamaan.

Vaikka aloite perustulosta hylättiinkin, olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen. Jätetyn ponnen nojalla liittohallitus miettii ensi vuonna liiton kannan perustuloon ja sen toteuttamismalliin. Tämän asian suhteen tuli muuten esiin taas yksi demokratian piirre: liittohallituksen päätöksen takana pysyminen vaikka oma mielipide ei olisikaan sama. Koin kuitenkin muiden liittohallituslaisten perustelut aloitteen hylkäämiselle sen verran hyvinä ja enemmänkin teknisinä sellaisina, että äänestyksissä ei tarvinnut uhmata liittohallituksen kantaa.

Perustulon ohella asiakysymyksistä jäi mieleen vain puheenvuorot miesten ja poikien oikeuksista. Tästäkin asiasta oltiin eri mieltä. Asia itsessään kuulosti lähinnä huvittavalta, vaikka sillä varmasti hyvää tarkoitettiinkin. Näiden kahden sosiaalipoliittisen kysymyksen varjossa koulutuspolitiikka jäi vähille, kun kopo-ohjelma meni läpi kivuttomasti.

Henkilövalinnoista sen verran, että puheenjohtajakamppailu oli ehdottomasti tasokkain näiden neljän vuoden aikana, mitä liiton toiminnassa olen mukana ollut. Keskustaopiskelijoiden kannalta parasta olisi varmaankin ollut, että kyseiset ehdokkaat olisivat olleet ehdolla eri vuosina. Muut henkilövaalit olivat tasaisia, eikä niiden lopputulos ollut todellakaan selvä kuin vasta tulosten julkaisemisen jälkeen.

Kokousedustajien seassa oli runsaasti uusia ja nuorempia kasvoja. Toivottavasti kokous oli heille positiivinen kokemus, ja herätti halun tulla vuoden kuluttua uudelleen sekä pyrkiä liiton luottamustehtäviin. Voin suositella. Ensi vuoden liittohallitukselle toivotan tehokasta alkuvuotta, jotta puoluekokoukseen on vietäväksi jotakin kättä pitempää.

Liittokokous päättyi allekirjoittaneen ja muutaman muun osalta kirjaimellisesti jälkilöylyihin. Ja tutustumiseen erään edustajan uuteen kirkkaaseen linjaan.