Uuden aatteellisen synteesin kaipuu

Loma ja rentoutuminen saavat yllättävän nopeasti sisäisen ideoinnin viriämään. Ennätin lopultakin, joulun alkajaiseksi, lukemaan KOL:n 70-vuotisjuhlajulkaisun: Tukkanuottaspuuhasta tuloksia tuottavaan toimintaan. Kirjasta muistui mieleeni, että vuonna 1968 elettiin muuten vaan opiskelijoiden suurta vuotta. Tästä vuosikymmenen kuluttua 1978 Nuorkeskusta repäisi ekologisesti ja globaalisesti varsin radikaalilla Suuntana huominen -ohjelmajulistuksella, jota tosin oli pohjustettu koko 70-luvun alkupuolisko. Samana vuonna KOL vietti 3.-9.4. Vihrää Viikkoa, joka käsitti yli 80 tilaisuutta ympäri maata. Vuonna 1988 nuoret ja opiskelijat yhdistivät voimansa ja julkaisivat NKL:n ja KOL:n 10 teesiä keskustalle, jossa puolueelta perättiin uudistuskykyä. Jo tuolloin vaadittiin mm. perustuloon perustuvaa etuutta, jolla karsittaisiin sosiaaliturvan tilkkutäkkiä.

Valitettavasti vuonna 1998 ei taidettu tehdä mitään erityisen mielenkiintoista, mutta olisiko nyt aika palata tulevaisuuteen suuntautuvalle linjalle? Kymmenen pisteen kysymys tulevalle liitohallitukselle onkin, mistä KOL:n vuosi 2008 muistetaan? Riittääkö Nuorkeskustalaisen liikkeen aatteellinen intohimo yhä pohtimaan niin nuorten ja opiskelijoiden kuin myös koko ihmisyhteisön parempaa huomista? Näemmekö edeltäjiemme tavoin metsän puilta; ne ongelmat, jotka vaativat ratkaisuaan, mutta joihin muut eivät vielä ole havahtuneet?

Radikaaliin, keskustelevaan ja aatteellisesti älylliseen vuoteen, lumen ja kaamoksen keskeltä, valmistautuen,

Tuomas Vanhanen