Politikot - pysykää poissa pörssiyhtiöiden hallituksista!

Kyösti Koivuniemi kirjoitti 30.01.08 Suomenmaan kolmossivulla näkemyksiään valtion omistuspolitiikasta pörssiyhtiöissä. On pakko myöntää, että olin jossain määrin aika eri linjoilla hänen kanssaan. Juttu löytyy alla olevasta linkistä niille jotka eivät sitä sattuneet Suomenmaasta lukemaan.

http://www.suomenmaa.fi/kolmosarkisto/3072753.html

Valtio/kansalaiset voittavat kaikista eniten, jos poliitikkoja ei lähetetä huseraamaan pörssiyhtiöihin, joissa valtiolla on omistuksia. Montakohan miljardia valtio on saanut osinkoja esimerkiksi Stora Ensolta kansalaisten parhaaksi - mitä kivaa näillä rahoilla on hankittu?

a) Mitä paremmin bisnestä ymmärtävät hallituksen jäsenet ovat, sitä enemmän valtio saa osinkoja käytettäväksi esimerkiksi uuden, eri toimialan yrityksen tukemiseen Kemijärvellä tai vaikka annettavaksi riihikuivana kriisin kohdanneelle. Voi olla, ettei meillä ole jakovaraa jos pahasti mokaillaan. Eikö ydinidea ole, että valtiolle mahdollisimman paljon tuloja, jotka jaetaan oikeudenmukaisesti kansalaisten kesken - eikö?

b) Mitä enemmän valtionyhtiöissä on bisneksestä tajuamattomia politikkoja, sitä heikommin pörssiin listatulla firmalla menee osakkeen arvon valossa. Osakkeen hinta perustuu uskomuksiin. Yhtiöt eivät ole enää niin haluttavia sijoituskohteita, jos niissä ei maksimoida voitoa. Ulkomaiset sijoittajat kaikkoavat suomalaisista pörssifirmoista.

c) Yrityksillä ei ole suoraa yhteiskuntavastuuta! Sen sijaan niiden tulee huomioida suomalaisten mielipiteet, mikäli tahtovat täällä toimia. En tarkoita, että yritykset saisivat täysin vapaasti touhuta, totta kai tarvitaan sääntelyä (esim ympäristö-, kilpailunrajoitusasioissa yms), mutta ei sellaisissa asioissa, jotka markkinat hoitavat itsestään. Stora Enson kannattaa todellakin kaihtaa suuria mainekustannuksia, joita aiheutuu kaikesta negatiivisesta uutisoinnista. Yritykset ovat viime kädessä riippuvaisia lopputuotteen ostajista. Kuluttaja on kuningas! Yritys ei voi olla pitkällä aika välillä kannattava, jos tulot ovat menoja pienemmät. Kuluttajat valinnoillaan vaikuttavat, mitkä yritykset markkinoilla selviävät. Oletteko muuten miettineet miksiköhän kukaan ei ole Suomessa moittinut Nokiaa kun se maksimoi voittoaan siirtämällä tehtaansa Romaniaan? Suomen valtio senkun myhäilee...

d) Vaikka globalisaatio todellakin karkottaa massatuotantolinjoja yhä kauemmas Suomesta, teollisuutta tulee aina olemaan täällä, ainakin jossain määrin. Suhteellisen edun perusteella kannattaa tuottaa sitä, missä olemme vähiten kilpailijoita jäljessä. Yhteiskuntamme vaan muuttuu, olemme osa muutosta, perusteollisuus muuntuu sellaiseksi ettei sitä Kiinasta käsin hoideta. Koulutus on avainasemassa tulevaisuuden kilpailukyvyn turvaamiseksi.

Isot irtisanomiset kohdanneille kriisialueille on luonnollisesti annettava tukirahaa, jotta korvaavia työpaikkoja syntyy. Juju on nimenomaan se ettei lähdetä tukemaan tuhoontuomittuja projekteja (uusi sellutehdas Lappiin), vaan uusia aloja (bioenergia), joilla on tulevaisuutta. Totta kai valtion tulee tehdä sopimukset siten ettei tukiaisia käytetä hyväksi, vaan ne voidaan tarvittaessa periä takaisin.

Ei todellakaan ole kivaa, että vielä monet ja monet suomalaiset saavat kenkää firmoistaan tulevaisuudessa. Ikävä kyllä asia vaan menee niin että meidän on kyettävä sopeutumaan tai sitten tulee pataan ja pahasti.


Teemu Karttunen
KOL:n liittohallituksen jäsen
Taloustieteilijä

Demaritkin Keskustan Opiskelijaliiton linjoilla YLEn rahoituksessa

Sosiaalidemokraattiset Opiskelijat eli SONK julkaisi 27.1.2008 kannanoton TV-lupamaksun lakkauttamisesta. On hienoa nähdä, että Keskustan Opiskelijaliiton aloittama taistelu rahoituskummajaista vastaan on laajentunut jo yli puoluerajojen.

YLEn rahoituksen ongelmista ollaan puhuttu pitkin syksyä ja talvea. Niihin ollaan esitetty erilaisia ratkaisuja alkaen maksukortista päätyen maksukanavien tilaajien tietojen luovuttamiseen valtiolle. Harva poliitikko on kuitenkaan rohjennut esittää, että tämä taistelu
tuulimyllyjä vastaan lopetettaisiin, ja YLEn rahoitus siirrettäisiin valtion budjettiin.

Keskustan Opiskelijaliitto on ollut taas aikaansa edellä, kun se jo vuoden 2006 liittokokouksessaan teki kannanoton TV-lupamaksun lakkauttamisesta. Tämän idean kannattajiin liittyivät demarinuoret viime vuoden lokakuussa, ja nyt siis myös demariopiskelijat.

Perustelut ovat puoluekannasta riippumattomia: TV ei ole enää luksustuote, kuten vuosikymmeniä sitten. Sen käyttö on osa suomalaista arkipäivää, eikä tällaisen radiomaksun perillisen asema ole enää oikeutettu. Lisäksi sen ongelmana on ihmisten epätasa-arvoinen
kohtelu. Erityisesti opiskelijat ja muut pienituloiset joutuvat maksamaan kohtuuttomia summia tästä jokapäiväisestä tiedon lähteestä.

http://www.kol.fi/?p=120


Tuomas Paasonen

Täyttä vauhtia kuntavaaleihin!

– Tavoitteena vaaleissa ei enempää eikä vähempää kuin ykkössija!

Kuntavaalikampanjointiin saatiin heti hyvä alku Keskustan kuntapäivässä Hämeenlinnassa viime lauantaina. Vaikka uutisointi tapahtumasta oli hieman vaihtelevaa, ei se silti muuta sitä faktaa, että paikalla oli pitkälti yli 500 henkeä keskustelemassa arjen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Vain todellinen kansanliike pystyy kokoamaan yhteen vastaavanlaisen määrän ihmisiä! Edellisen kommentin tarkoituksena ei ole todellakaan vähätellä muita puolueita ja heidän toimintakulttuuria, vaan pikemminkin muistuttaa siitä, että Keskustassa moninainen laajaan ihmisjoukkoon perustuva demokratia toimii. Mielestäni Keskustan on jatkossakin huolehdittava siitä, että tulevaisuudessakin jokaisella on tässä maassa, riippumatta siitä missä päin asuu, mahdollisuus vaikuttaa erityisesti lähialueensa tulevaisuuteen. Vain siten kuntalainen kokee, että hänellä on mahdollista vaikuttaa kunnan ja maan tulevaisuuteen. Siten saamme myös viime kuntavaalien varsin häpeällisen alhaisen äänestysprosentin nousemaan.

Hämeenlinnassa oli hienoa huomata, että paikalle oli saapunut väkeä joka puolelta Suomea aina Utsjoelta asti. Ministeritentissä he kertoivat terveiset Keskustan ministereille. Tällainen avoin ja laaja keskustelu tuo hyvin esille asioita maan eri kolkista. Siten Keskusta voi puolueenakin vaikuttaa aidosti koko maan tulevaisuuteen.

Matti Vanhanen avasi tilaisuuden esitelmien osuuden kertomalla kuntataloudesta ja hallituksen toimista kuntasektorilla. Vaikka hallitus on tehnyt paljon uudistuksia, tulee kuntasektorin palveluiden toteuttamisessa silti riittämään haasteita: väestön ikääntyminen ja sitä kautta terveydenhoitopalveluiden kysynnän kasvaminen tulee olemaan niistä suurin. Vaikka sairaanhoitajien koulutuspaikkoja on reilussa kymmenessä vuodessa tullut kymmeniä prosentteja lisää ja hoitajia työmarkkinoille paljon enemmän, niin on kuitenkin huomattava, että muutaman vuoden sisällä 25000 hoitajaa tulee jäämään eläkkeelle! Tämä aiheuttaa huomattavia haasteita kuntien päättäjille.

Toisaalta tilannetta ei pidä nähdä niin huononakaan. Vanhasen hallitus tulee jakamaan kunnille vuonna 2008 755 miljoonaa euroa enemmän valtionapuja kuin viime vuonna. Se on huomattava lisäys, joten kuntien kurjistamisesta ei voida puhua toisin kuin oppositio väittää. Lisäksi monia muita kuntataloutta parantavia toimenpiteitä tullaan tekemään.

Hämeenlinnassa keskusteluun nousivat monet muutkin teemat. Tapahtumassa luennoimassa ollut Jari Sarasvuo toi esille omia näkemyksiään yhteiskunnasta ja Keskustasta. Näkemykset olivat mielenkiintoisia ja esiintyminen retoriikaltaan todella hyvää. Erityisen mielenkiintoinen oli Sarasvuon esittämä kysymys siitä, koska luovumme peräänkuuluttamasta oikeuksiemme ja alamme kiinnittämään enemmän huomiota velvollisuuksiin. Sarasvuon mielestä yhteiskunnassamme menee varsin hyvin, mutta sitä uhkaa väestön ikääntymisen myötä kriisi, joka tulee olemaan ennennäkemättömän raju. Siksi ei voida vaan vaatia yhteiskunnalta enemmän ja enemmän vaan ihmisten on alettava asennoitumaan asioihin yhteiskunnassamme uudella tavalla. Kampanjoinnissa Sarasvuo kehotti positiiviseen kampanjointiin: negatiivinen ja mustamaalaava mainostus ei tutkitusti toimi.

Monia muitakin hyviä ja mielenkiintoisia keskustelunavauksia tuli päivän mittaan esille. Europarlamentaarikko Jäätteenmäki korosti kuntien itsehallinnon merkitystä ja vaati, että keskustan on otettava kuntien puolustajana entistä aktiivisempi rooli. Lisäksi Jäätteenmäki pohti erikoissairaanhoidon ja pelastustoimen siirtämistä kunnilta valtiolle. Muutos olisi toteutuessaan todella merkittävä, mutta itse pidän sen toteutumista todella epätodennäköisenä, enkä välttämättä kovin kannattavanakaan.

Kunta- ja alueministeri Mari Kiviniemi toi esille ajatuksen lautakuntien kasvattamisesta kasvavissa kunnissa. Itse kannatan ajatusta lämpimästi. Olen huomannut, että joissain kunnissa on päässyt etenkin virkamiesjohdossa vallalle ideologia, jossa kaikkia vähänkään pienempiä lautakuntia, kuten kulttuuri ja liikuntalautakuntaa, haluttaisiin laittaa yhteen, vaikka kuntaan tulee aina vain lisää ihmisiä. Mielestäni pienet lautakunnat eivät ole mikään itseisarvo, mutta käytännössä pienemmissä lautakunnissa tehty harkittu päätöksenteko tuo todennäköisesti pidemmällä aikavälillä säästöä parempien harkittujen päätösten vuoksi. Luottamushenkilöistä koituvat kustannukset ovat loppujen lopuksi varsin pieniä. Lisäksi pitäisi ajatella myös luottamushenkilöitä: on esimerkiksi aivan eri asia mennä uutena luottamushenkilönä monen lautakunnan yhdistelmälautakuntaan kuin että menisi yhteen uuteen lautakuntaan. Etenkin nuorilla mielenkiinto pysyy myös paremmin yllä, jos ei heti lyödä eteen ihan älyttömän suurta nivaskaa paperia.

Yksi asia, josta kaikkien puolueiden tulisi olla erityisesti huolissaan, on kuitenkin kunnallinen demokratia. Etenkin nuorten heikko äänestysaktiivisuus on huolestuttavaa ja merkki siitä, että kunnallinen demokratia ei toimi aivan siten kuin sen pitäisi.

Keskustan tavoitteena on saada vaaleissa mukaan suuri joukko nuoria: tavoitteena on, että viidennes ehdokkaista olisi alle 30-vuotiaita. Se tarkoittaa siten Keskustan osalta noin 2000 nuorta ehdokasta! Yksi keino Keskustalla vaaleissa nuorten aktiivisuuden kasvattamiseen tulee olemaan todella aktiivinen nettikampanjointi. Lisäksi luonnollisesti nuoria lähellä olevat teemat tulevat olemaan esillä. Nuoret ovat kiinnostuneita yhteiskunnassa tapahtuvista asioista ja ilmiöistä, mutta he eivät toteuta kiinnostustaan niinkään poliittisen toiminnan kautta. Se on ollut nähtävissä jo pidemmän aikaa. Tähän saadaan toivottavasti näissä vaaleissa muutosta. Tulevaisuudessa nettiäänestys voisi olla myös yksi keino lisätä äänestysaktiivisuutta.

Toivon, että tulevat kuntavaalit tuovat lisää nuoria vaikuttajia kaikista puolueista Suomen valtuustoihin. Tässä tavoitteessa ovat kuitenkin ratkaisevassa asemassa nuoret itse, sillä se tulee vaatimaan heiltä todella paljon työtä. Työtä emme kuitenkaan ainakaan KOL:ssa pelkää! KOL lähtee kunnallisvaaleihin omalla ohjelmalla ja omalla kampanjalla. Luonnollisesti kampanjoinnissa tullaan tekemään vahvasti yhteistyötä Suomen Keskustanuorten ja puolueen muiden sisarjärjestöjen kanssa Uskonkin, että tulevissa vaaleissa saamme todella hyvän tuloksen!

Asko Autelo

KOL:n varapuheenjohtaja
KOL:n kunnallisvaalipäällikkö
Helsingin Keskustaopiskelijat ry

Turvallisuutta ja rauhaa

Nato jaksaa puhuttaa aina säännöllisin väliajoin. Suomessa Nato-kysymys tarkoittaa sitä, että meillä ei ole tervettä keskustelukulttuuria ulkopolitiikasta. Tämän menetelmän mukaan ihmiset on jaettavissa kahteen ryhmään: niihin jotka kannattavat avointa keskustelua Nato-jäsenyydestä, sekä niihin jotka yrittävät rajoittaa sananvapautta.

Kukaan ei vain tunnu kiinnittävän huomiota siihen, että lähes poikkeuksetta ne suurinta ääntä ulkopoliittisen keskustelun huonosta tasosta pitävät ajavat samalla myös muutosta Suomen turvallisuuspolitiikaan. Onko siis ihme, että nykyisen (ns. Nato-option) linjalla olevat eivät viitsi lähteä perustelemaan omia kantojaan julkisuudessa kerta toisensa jälkeen? Varsinkin, kun Nato-jäsenyyden kannattajienkaan argumentit eivät ole mihinkään muuttuneet.

Edelleenkin saisimme enemmän Naton keräämää tiedustelutietoa, liittyisimme läntiseen arvoyhteisöön ja ilmeisen ikuisiksi ajoiksi torjuisimme Venäjän uhkan. Bonuksena viime aikoina on alkanut sadella jonkinlaisia hintalappuja Nato-jäsenyydelle. Kohta ulkoministeri Kanervan kaipailema matkaesite Natoon alkaa siis olla koossa hintatietoja myöten.

Kovin harva on kuitenkaan lähestynyt Nato-kysymystä Natosta itsestään käsin. Mikä Nato on? Puolustusliitto? Rauhanturvaamisorganisaatio? Läntinen demokratiaan uskovien maiden arvoyhteisö? Yhdysvaltojen käsikassara? Vai jotain aivan muuta? Yhteiseen puolustukseen Nato on turvautunut ainoastaan kerran – syyskuun 11. 2001 terroristihyökkäysten jälkeen ja tuolloinkin liittouman sotatoimet kohdistuivat Afganistaniin, joka on kovin kaukana Pohjois-Atlantilta.

Rauhaan pakottamiseen Nato taas turvautui Kosovossa. Siellä huomattiin taas kerran, että sodan aloittaminen on huomattavasti helpompaa kuin sen lopettaminen. Tarvittiin sitoutumattoman maan presidentti neuvottelemaan rauha osapuolten välille. Ja nyt tuo rauha on taas kerran koetuksella. Pakottamalla ei rauhalle voida saada tukevaa perustetta.

Kannattaa muistaa, että Nato onkin perusolemukseltaan väkivaltaiseen ongelmanratkaisuun perustuva järjestö. Se perustettiin sodan varalta ja myöhemmin humanitaarisen intervention käsitteen kehittämisen jälkeen se on olemassa sotaa varten. Voimankäytön mahdollisuus on syytä olla olemassa tilanteessa, jossa muut ratkaisut eivät toimi. Samalla kun varaudumme sodankäyntiin, meillä tulisi kuitenkin olla valmiudet myös rauhan tekoon.

Tulevaisuudessakin tulee varmasti vastaan tilanteita, joissa tarvitaan välittäjää tilanteessa, jossa Nato tai Yhdysvallat yksin ovat sodassa. Miehitys kun on äärimmäisen epävarma tapa päättää sota. Tuolloin parhaat mahdollisuudet rauhan luomiselle ovat juuri sitoutumattomien maiden edustajilla.

Naton sodankäyntikyvylle Suomella tuskin on paljoa annettavaa. Sen sijaan rauhan luomisessa suomalaiset ovat olleet tuotteliaita.