Unettomuutta ei tarvitse medikalisoida

Puhelimet ja läppärit tekevät työstä kuin työstä sujuvaa ja tehokasta. Sen lisäksi ne tuovat työkultturiimme hämäryyttä rajanvetämisessä työn ja vapaa-ajan välillä. Oletuksena näyttää olevan se, että tehokkaan yhteiskunnan on toimittava 24 tuntia vuorokaudessa. Taantuman aikaan tilanne näyttää kärjistyneen vielä entisestään. Helsingin Sanomat raportoivat taannoin, miten joka kolmas suomalainen kärsii unettomuudesta vähintään kolmesti viikossa. Pitäisikö meidän alkaa kaivamaan ojia, jotta kehomme rasittuisi riittävästi rentoutuakseen, vai onko unettomuus ongelmallista?

Aktiivinen työmyyrä tai opiskelija voi vielä erehtyä luulemaan, että unesta voi nipistää pois vapaa-ajanvieton sijaan, jos työpäivä on vähän venähtänyt. Tämä kuitenkin veroitetaan kortisolitasossa, joka kohoaa stressaavan tilanteen pitkittyessä huomattavasti. Sillä voi olla jopa korjaantumattomia vaikutuksia ihmisen elimistölle ja esimerkiksi tiedonkäsittelyyn liittyville taidoille. Unettomuuden on todettu heikentävän muistisuorituksia ja terveydentilaa sekä altistavan myös riskikäyttäytymiselle. Pitkittyessään se rasittaa myös sydäntä ja lihottaa, jos ihminen ei nuku säännöllisesti. Tämän kansantaudiksi sanotun ongelman vaikutukset voivat olla siis kohtuuttomat, jollei kierrettä saada katkaistuksi. Herää kysymys, miten ilmiötä voitaisiin saada sitten haltuun.

Mielestäni yritysten ja muiden työyhteisöjen olisi tärkeä tiedostaa henkilöstön hyvinvoinnin tilaa jatkuvan seurannan avulla. Huomiota pitäisi kiinnittää enemmän myös työpäivien kestoon ja ajoitukseen. Onko tämä ihmisen kokoista työtä? Sellaisen työn täytyy antaa ihmiselle aika palautua rasitteista ihan joka päivä. Työelämän rytmeissä on myönnettävä aina se tosiasia, että biologinen kello on ohjelmoinut ihmisen univalve-elämän sellaiseksi kuin se on. Pilkkopimeissäkin olosuhteissa ihmisen on todettu säilyttävän unirytminsä oikeastaan ennallaan.

Opiskelija tietää hyvin, kuinka toivotonta on koettaa löytää vireyden hallintakeinoja monologiselta luennolta. Vaikka väsymykseen liittyvät riskit ovat tässä tilanteessa vielä maksettavissa, työskentely esimerkiksi valverytmiämme vaihtelevalla liikennealalla voi koitua ihmisen kohtaloksi. Muita turvallisuuskriittisiä aloja ovat esimerkiksi lääkärin kliininen työ sekä kaupan ala. Tällaisia aloja varten olisi tarpeellista laatia erityisiä strategioita, jolla vireystilaa voitaisiin hallita tietoisemmin, vaikkapa sinänsä pienillä aikataulumuutoksilla. Yritysten tulee kiinnittää huomiota tällaisiin turvallisuustekijöihin, eikä jättää niiden huomioimista yksittäisen työntekijän harteille. Hänellä voi olla omasta takaa aineksia unettomuuden oravanpyörälle.
Unen häiriöitä ei saisikaan medikalisoida malttamatta kuunnella papereiden takaa myös ihmisen tarinaa. Opiskelijoiden unihäiriöiden syitä on etsitty kasaantuvista suorituspaineista vaikeuksiin henkilökohtaisessa elämässä. Voisin omasta kokemuksestani sanoa, että kuormittavuuden säätelemisessä itsetuntemus taitaa olla valttia. Aiemmat kokemukset suuntaavat pitkän aikavälinkin suunnittelua. Yleensä ottaen opiskelijan elämäntavoilla on varmasti valtaisa merkitys sille, millaista lepoa on luvassa. Liikunta myöhään illalla saa minut ainakin liian valppaaksi jättääkseni jo päivän puurrokset. Kehon rauhoittuminen voi viedä neljäkin tuntia kovan kuntoilun jälkeen.

Uni on lopulta aivan keskeinen osa terveyskäyttäytymistämme, ja nuorina me tarvitsemme sitä enemmän kuin koskaan myöhemmin. Jatkuvan suorittamisen on sitä paitsi arvioitu heikentävän älyllistä ajatteluamme. Ota siis tyyny allesi, ja armahda vihdoin kaikki aivojärjestelmät.Muuten uni tulee vaatimaan velkansa vielä takaisin kohtuuttomien korkojen kera. Sitten kaduttaa. Mutta se on jo myöhäistä.

Laura Kallio
teol. yo
Keskustaopiskelijaliitto

Aktiivisuuden arvosta ja merkityksestä

Vaikuttaminen ja nuorten poliittisuus on 2000-luvulla ollut taas nousussaan. Eikä ihme, sillä järjestöihin on helppo lähteä mukaan - sinut suorastaan imaistaan sisään, ja kohta huomaat olevasi mukana monessa muussakin. Näin minulle ainakin kävi. Usein kuitenkin olen huomannut törmääväni samoihin ihmisiin eri tilanteissa. Opiskelijapolitiikassa toimivien joukko on pieni, mutta tehokas.

Opiskelijat ovat kyllä kiinnostuneita järjestötoiminnasta, mutta ajan puute voi tulla esteeksi. Uusi yliopistolaki ja rakenteellinen kehittäminen uhkaavat ylioppilaskuntia ja ainejärjestöjä. Mitä lyhyemmän ajan opiskelija on korkeakoulussa, sitä parempi. Fakta kuitenkin on, että johtotehtävät ylioppilas- ja opiskelijakunnissa tai opiskelijajärjestöissä vievät aikaa. Tuskailen tunnollisuudessani, kun haluan suorittaa hyvin sekä luottamustoimeni että opintoni. Riittämättömyyden tunne on painaa.

Ani harvasta opiskelijajärjestössä toimimisesta saa palkkaa tai palkkiota, tai jos saa, sillä ei elä. Vuokra ja ruoka on aina maksettava. Mikäli taas ei opiskele tarpeeksi, ei opintotukeakaan tipu. Välillä tulee kyllä tuskainen tunne, että kannattaako tämä ollenkaan. Mitä tästä oikein saa?

Opiskelijapolitiikassa toimiminen ei ole vain osallistumista, vaan siitä oppii, jopa enemmän kuin miltään luennnolta. Konkreettiset kokemukset muun muassa johtamisesta ja taloushallinnosta mahdollistavat vastavalmistuneen pääsyn vastuullisempiin työtehtäviin. Opiskelijapolitiikasta ponnistetaan korkealle, niin yrityksen johtoon kuin ministeriksikin saakka. Ainoa konkreettinen asia on usein CV-merkintä, joka ei kuitenkaan ole järjestöissä toimimisen itsetarkoitus. Eikä kannata unohtaa sitä joukkoa ihmisiä, joihin tulee tutustumaan.

Moni joutuu lopettamaan osallistumisensa, kun huomaa, että KELAn tukikuukaudet loppuvat ja opinnot ovat vasta puolivälissä. Siinä vaiheessa on suorastaan pakko mennä töihin, ja opinnot hidastuvat jälleen. Aika opiskelijapolitiikassa ei ole kuitenkaan mennyt luuhaamiseen - emme me ole laiskoja. Eikö siksi olisi vähintä, että toimimistamme kaikkien opiskelijoiden eduksi arvostettaisiin edes sen verran, että saisimme ylimääräisiä opintotukikuukausia viedäksemme opintomme loppuun rauhassa?