Aktiivisuuden arvosta ja merkityksestä

Vaikuttaminen ja nuorten poliittisuus on 2000-luvulla ollut taas nousussaan. Eikä ihme, sillä järjestöihin on helppo lähteä mukaan - sinut suorastaan imaistaan sisään, ja kohta huomaat olevasi mukana monessa muussakin. Näin minulle ainakin kävi. Usein kuitenkin olen huomannut törmääväni samoihin ihmisiin eri tilanteissa. Opiskelijapolitiikassa toimivien joukko on pieni, mutta tehokas.

Opiskelijat ovat kyllä kiinnostuneita järjestötoiminnasta, mutta ajan puute voi tulla esteeksi. Uusi yliopistolaki ja rakenteellinen kehittäminen uhkaavat ylioppilaskuntia ja ainejärjestöjä. Mitä lyhyemmän ajan opiskelija on korkeakoulussa, sitä parempi. Fakta kuitenkin on, että johtotehtävät ylioppilas- ja opiskelijakunnissa tai opiskelijajärjestöissä vievät aikaa. Tuskailen tunnollisuudessani, kun haluan suorittaa hyvin sekä luottamustoimeni että opintoni. Riittämättömyyden tunne on painaa.

Ani harvasta opiskelijajärjestössä toimimisesta saa palkkaa tai palkkiota, tai jos saa, sillä ei elä. Vuokra ja ruoka on aina maksettava. Mikäli taas ei opiskele tarpeeksi, ei opintotukeakaan tipu. Välillä tulee kyllä tuskainen tunne, että kannattaako tämä ollenkaan. Mitä tästä oikein saa?

Opiskelijapolitiikassa toimiminen ei ole vain osallistumista, vaan siitä oppii, jopa enemmän kuin miltään luennnolta. Konkreettiset kokemukset muun muassa johtamisesta ja taloushallinnosta mahdollistavat vastavalmistuneen pääsyn vastuullisempiin työtehtäviin. Opiskelijapolitiikasta ponnistetaan korkealle, niin yrityksen johtoon kuin ministeriksikin saakka. Ainoa konkreettinen asia on usein CV-merkintä, joka ei kuitenkaan ole järjestöissä toimimisen itsetarkoitus. Eikä kannata unohtaa sitä joukkoa ihmisiä, joihin tulee tutustumaan.

Moni joutuu lopettamaan osallistumisensa, kun huomaa, että KELAn tukikuukaudet loppuvat ja opinnot ovat vasta puolivälissä. Siinä vaiheessa on suorastaan pakko mennä töihin, ja opinnot hidastuvat jälleen. Aika opiskelijapolitiikassa ei ole kuitenkaan mennyt luuhaamiseen - emme me ole laiskoja. Eikö siksi olisi vähintä, että toimimistamme kaikkien opiskelijoiden eduksi arvostettaisiin edes sen verran, että saisimme ylimääräisiä opintotukikuukausia viedäksemme opintomme loppuun rauhassa?