Unettomuutta ei tarvitse medikalisoida

Puhelimet ja läppärit tekevät työstä kuin työstä sujuvaa ja tehokasta. Sen lisäksi ne tuovat työkultturiimme hämäryyttä rajanvetämisessä työn ja vapaa-ajan välillä. Oletuksena näyttää olevan se, että tehokkaan yhteiskunnan on toimittava 24 tuntia vuorokaudessa. Taantuman aikaan tilanne näyttää kärjistyneen vielä entisestään. Helsingin Sanomat raportoivat taannoin, miten joka kolmas suomalainen kärsii unettomuudesta vähintään kolmesti viikossa. Pitäisikö meidän alkaa kaivamaan ojia, jotta kehomme rasittuisi riittävästi rentoutuakseen, vai onko unettomuus ongelmallista?

Aktiivinen työmyyrä tai opiskelija voi vielä erehtyä luulemaan, että unesta voi nipistää pois vapaa-ajanvieton sijaan, jos työpäivä on vähän venähtänyt. Tämä kuitenkin veroitetaan kortisolitasossa, joka kohoaa stressaavan tilanteen pitkittyessä huomattavasti. Sillä voi olla jopa korjaantumattomia vaikutuksia ihmisen elimistölle ja esimerkiksi tiedonkäsittelyyn liittyville taidoille. Unettomuuden on todettu heikentävän muistisuorituksia ja terveydentilaa sekä altistavan myös riskikäyttäytymiselle. Pitkittyessään se rasittaa myös sydäntä ja lihottaa, jos ihminen ei nuku säännöllisesti. Tämän kansantaudiksi sanotun ongelman vaikutukset voivat olla siis kohtuuttomat, jollei kierrettä saada katkaistuksi. Herää kysymys, miten ilmiötä voitaisiin saada sitten haltuun.

Mielestäni yritysten ja muiden työyhteisöjen olisi tärkeä tiedostaa henkilöstön hyvinvoinnin tilaa jatkuvan seurannan avulla. Huomiota pitäisi kiinnittää enemmän myös työpäivien kestoon ja ajoitukseen. Onko tämä ihmisen kokoista työtä? Sellaisen työn täytyy antaa ihmiselle aika palautua rasitteista ihan joka päivä. Työelämän rytmeissä on myönnettävä aina se tosiasia, että biologinen kello on ohjelmoinut ihmisen univalve-elämän sellaiseksi kuin se on. Pilkkopimeissäkin olosuhteissa ihmisen on todettu säilyttävän unirytminsä oikeastaan ennallaan.

Opiskelija tietää hyvin, kuinka toivotonta on koettaa löytää vireyden hallintakeinoja monologiselta luennolta. Vaikka väsymykseen liittyvät riskit ovat tässä tilanteessa vielä maksettavissa, työskentely esimerkiksi valverytmiämme vaihtelevalla liikennealalla voi koitua ihmisen kohtaloksi. Muita turvallisuuskriittisiä aloja ovat esimerkiksi lääkärin kliininen työ sekä kaupan ala. Tällaisia aloja varten olisi tarpeellista laatia erityisiä strategioita, jolla vireystilaa voitaisiin hallita tietoisemmin, vaikkapa sinänsä pienillä aikataulumuutoksilla. Yritysten tulee kiinnittää huomiota tällaisiin turvallisuustekijöihin, eikä jättää niiden huomioimista yksittäisen työntekijän harteille. Hänellä voi olla omasta takaa aineksia unettomuuden oravanpyörälle.
Unen häiriöitä ei saisikaan medikalisoida malttamatta kuunnella papereiden takaa myös ihmisen tarinaa. Opiskelijoiden unihäiriöiden syitä on etsitty kasaantuvista suorituspaineista vaikeuksiin henkilökohtaisessa elämässä. Voisin omasta kokemuksestani sanoa, että kuormittavuuden säätelemisessä itsetuntemus taitaa olla valttia. Aiemmat kokemukset suuntaavat pitkän aikavälinkin suunnittelua. Yleensä ottaen opiskelijan elämäntavoilla on varmasti valtaisa merkitys sille, millaista lepoa on luvassa. Liikunta myöhään illalla saa minut ainakin liian valppaaksi jättääkseni jo päivän puurrokset. Kehon rauhoittuminen voi viedä neljäkin tuntia kovan kuntoilun jälkeen.

Uni on lopulta aivan keskeinen osa terveyskäyttäytymistämme, ja nuorina me tarvitsemme sitä enemmän kuin koskaan myöhemmin. Jatkuvan suorittamisen on sitä paitsi arvioitu heikentävän älyllistä ajatteluamme. Ota siis tyyny allesi, ja armahda vihdoin kaikki aivojärjestelmät.Muuten uni tulee vaatimaan velkansa vielä takaisin kohtuuttomien korkojen kera. Sitten kaduttaa. Mutta se on jo myöhäistä.

Laura Kallio
teol. yo
Keskustaopiskelijaliitto