Kesälomaa jo kolmannes takana ja puoluekokouksestakin jo puolitoista viikkoa. Hurjaa tämä vauhti! Kainuun korkeudella kesä ei ole ollut kovin aurinkoinen toistaiseksi, mutta siitä huolimatta olen hullaantunut pyöräkesästä. Keskustanuorten Bensa loppuu, ketju ei –kampanjan innoittamana ja kampanjavastaavan velvollisuudesta olen kaivanut kesäpyörän puskasta ja viimeisen viikon aikana olen fillaroinut melkein päivittäin parisenkymmentä kilometriä. Matkat tuntuivat aluksi hurjilta, mutta olen asettanut tavoitteita ja valinnut sopivan etäällä olevia kohteita saavutettavaksi. Polkupyöräilyn nimeen olen liputtanut jo aikaisemmin, mutta innostukseni koki takaiskun pitkäkyntisen viedessä toistamiseen polkupyöräni Helsingissä. Terveisiä vaan – toivottavasti olet edes käyttänyt varastamaasi pyörää ja säästänyt bensaa.
Kitkuttelen kesäpyörälläni pitkin maanteitä sinisessä kypärässäni. Matkalla ehtii pohtia asioita, kun vauhti ei päätä huimaa, eikä toisaalta liikennettäkään ole liiemmalta tarkkailtavana. Puolentoista tunnin pyöräreissu on samalla meditatiivinen hetki. Useaan otteeseen olen pohtinut ojanvartta tuijotellessani, että minkä vuoksi ihmisten pitää päästää käsistään kaikki roskat luontoon. Arvelen näiden maitopurkkien ja pitsapussien olevan autoilijoiden jätöksiä. Jos autossa tarvitsee vielä mussuttaa hampurilaisia ja karkkeja, eikö käärepaperit ja pussit voi samalla vaivalla viedä kotona asianmukaisesti roskikseen. Säästyisi luonto puhtaampana ja kauniimpana. Heinän ja muun kasvillisuuden kasvaessa roskat tietysti peittyvät, eivätkä ainakaan autosta häiritse silmää. Pyöräilijän vauhti on vain sen verran hidas ja matkalla varren luontoa ihmettelee mielellään. Roskat eivät muutoinkaan kuulu luontoon tai teiden varsille, vaan roskikseen. Sama roskaamisilmiö esiintyy myös katujen varsilla sekä kauppojen edustoilla. Yhtälailla täällä maalla kuin kaupungeissakin.
Mikä saa meidät tiputtelemaan roskiamme milloin minnekin – pahimmassa tapauksessa ihan roskiksen viereenkin? Onko roskaaminen vain ajattelemattomuutta? Siinä tapauksessa kehotan kaikkia kiipeämään polkupyörän selkään, sillä pyöräillessä ehtii myös pohtimaan.
Monia kilometrejä,
RiLi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti