Talvisodan henkeä työelämään!

Kaverille ei jätetä - vai miten se meni?

Juuri tälläkin hetkellä me tavalliset veronmaksajat maksamme kalliita euroja ahtaajien käsittämättömän pitkän lakon johdosta. Minun päähäni ei mahdu se, että nykypäivän Suomessa voidaan ylipäätään esittää vaatimuksia työntekijöille kuten ahtaajat ja AKT ovat nyt tehneet. Missä on alan yhteiskuntavastuu, jos esimerkiksi metsäteollisuudelle jokainen lakkopäivä maksaa 30 miljoonaa euroa? Toivon, että ratkaisuun päästään mahdollisimman pian. Lauantaina vietettiin talvisodan päättymisen vuosipäivää. Keskustalainen ajatus- ja arvomaailma vierastaa lakkoaseen käyttämistä viimeiseen asti. Me haluamme toimia yhteiskuntamme puolesta rakentavasti, sovittelevasti ja uusia avauksia tehden. Tällaiseen "talvisodan henkeen" kannustan kaikkia suomalaisia nykyisenä haasteellisena aikana!

SAK uutisoi aamun Helsingin Sanomissa palkkojen saamista avoimeen vertailuun työpaikoilla. Kannatan lämpimästi ajatusta. "SAK:n mukaan palkoista voitaisiin työpaikoilla tehdä julkisia samaan tapaan kuin ovat lehdistössäkin esitellyt verotiedot ja julkisen sektorin työntekijöiden palkat", toteaa HS:n verkkolehti. Nyt on korkea aika puuttua työelämän tasavertaisuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja kannustavuuteen. Talouden taantuma jos mikä vaatii erityisen vahvaa yhteisvastuun mieltä. On löydettävä uusia keinoja, joilla palautetaan Suomen taloudellinen ketteryys ja kansalaisten usko parempaan huomiseen. Miesten ja naisten väliset palkkaerot on poistettava - ei voi olla "miesten euroja" ja "naisten euroja".

SAK:n mukaan työpaikoilla tehtävät palkkakartoitukset ovat liian karkeita. Ne eivät auta tasoittamaan naisten ja miesten välisiä sitkeitä palkkaeroja. Vuonna 2005 voimaan astuneen tasa-arvolain velvoitteiden täyttämiseen kuuluu myös työelämä. On mielenkiintoisaa, että Hesarin mukaan vain vähän yli puolet yli 30 työntekijää työllistävistä työnantajista on tehnyt niiltä vaaditut palkkakartoitukset ja kartoitusten laadussakin on usein puutteita. Nyt olisi korkea aika tehdä nämä kartoitukset, joilla osaltaan parannetaan työelämässä viihtymistä ja ehkä jopa pidennetään työuria.

Opiskelijana kannatan työelämän ja koko yhteiskuntamme kehittämistä, jossa otetaan käyttöön negatiivinen tuloverojärjestelmä, mietitään perheverotuksen mallia, panostetaan ekologiseen ja energiaintensiiviseen rakentamiseen, tuetaan kohtuuhintaista asumista, tuetaan julkista liikennettä, nostetaan tulorajoja, jotta opiskelun aikainen työnteko ei ole este opiskelulle, rakennetaan uusi ja joustavampi kodinhoitojärjestelmä, luodaan AMK-opiskelijoille tasavertainen terveydenhoitojärjestelmä kuin yliopistolaisillekin, ja mietitään loppuun asti, miten haluamme kouluttaa nuorisomme ja lapsemme. Rakennetaan takaisin se hyvinvointiyhteiskunta, jonka olemme menettäneet. Tai oikeastaan, me voimme rakentaa vielä paremman.

Kaveria ei jätetä - vai miten se meni?

Kalle Peltokangas