Maailmantalouden hidastuminen ulottaa itsensä omaa vakaata tahtiaan jokaiseen maailman maahan. Se aiheuttaa lomautuksia, työttömyyttä ja yleistä epävarmuuden tunnetta. Mieleen nousevat taas yhteiskuntaopin tunnilla opitut ihmisen perustarpeet: juoma, ruoka ja turvallisuus.
Pelko tulevasta näkyy joka päivä uutisissa. Toistaiseksi pahiten kärsineissä maissa kansa on jo noussut barrikaadeille. Islannin hallitus joutunee nöyrtymään ennen aikaisiin vaaleihin maan syöksyttyä ennätysvauhtia taloudellista alamäkeä. Latviassa korruptiosyytösten vauhdittamat mielenosoitukset ovat vaatineet samansuuntaisia toimia.
Suomessa hallitus vakuutteli vielä vuosi sitten, ettei alamäki tule juurikaan näkymään täällä. Vakuuttelut olivat paikallaan – riippuuhan talouden tila suurelta osin juuri siitä, miten itse näemme oman tulevaisuutemme. Hallitus todennäköisesti viivästytti laskukauden vaikutuksia kuukausilla antamalla optimistisia arvioita taluodestamme.
Optimististen arvioiden varjopuolena on kansalaisten jyrkemmät mielipiteet hallitusta kohtaan, kun se talous ei sitten pysynytkään vauhdikkaana. Tämä on jo nähtävissä Keskustan kannatusluvuissa. Koko syksyn laskussa olleet gallup-tulokset ovat tehneet viime aikoina uusia pohjanoteerauksia laskien jopa alle 20%:n.
Loppujen lopuksi tämä on kuitenkin pieni hinta maksettavaksi hallitusvastuusta talouden alamäessä. Vahvoilla tukitoimilla keskustavetoinen hallitus voi kuitenkin tehdä paljon koko Suomen hyväksi. Väylähankkeilla, peruskorjauksilla ja uusilla rakennushankkeilla saadaan pidettyä yrityksiä pystyssä joka puolella maata.
Mikäli hallitus onnistuu pitämään Suomen reilusti pinnalla koko laskukauden ajan, ei puolueenkaan tilanne ole välttämättä enää vaalien 2011 alla yhtä huono. Suomi tarvitsee kolmannen tien talouspolitiikkaa nyt enemmän kuin vuosiin – sitä ei tässä maassa ilman eturyhmiä tarjoa kuin yksi puolue.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti