Globaali perusturva kehitysyhteistyön lähtökohdaksi

Perinteisesti politiikan tekemistä vaivaa kansalliseen katseeseen takertuminen. Realismi on pienelle valtiolle ajoittain toki välttämätöntä, mutta joskus kapea katsontakanta toimii esteenä laajempien ongelmien näkemiselle. Aikaamme vaivaa lukuisat globaaliongelmat, joiden ratkaisemiseen ei ole löydetty nykyisissä puitteissa keinoja. Ilmastonmuutos, nälänhätä, absoluuttinen köyhyys, maailmantalouden kriisi sekä monet muut ongelmat kertovat siitä, että jotain tarvitsisi tehdä. Nykyisen kaltainen kehitysyhteistyö on jo ajat sitten näyttänyt olevansa riittämätöntä.

Maailmassa on kyllä olemassa riittävästi resursseja, jotta maailman jokaisen ihmisen riittävän kattava hyvinvointi pystyttäisiin turvaamaan. Nämä resurssit on vain saatava jaettua tasaisemmin, ja samalla olisi myös tärkeää pitää huolta siitä, että ihmiskunta toimisi kestävällä pohjalla. Kansallisessa politiikassa valtioille on annettu tulojen uudelleenjakotehtävä. Valtiot hoitavat tehtäväänsä keräämällä veroja sekä suorittamalla tulonsiirtoja. Tästä ajattelusta on otettava mallia myös globaaliin politiikkaan.

Nuorkeskustalainen liike on pitänyt esillä ideaa globaalin perusturvan parantamisesta. Tämä tapahtuisi keräämällä rahaa kansainväliseen perusturvarahastoon, josta jaettaisiin perustulonomaista rahoitusta absoluuttisen köyhyyden poistamiseksi. Nykyisen kaltaiset kehitysyhteistyön muodot eivät monista hyvistä puolistaan huolimatta ota tarpeeksi huomioon yksilöiden mahdollisuuksia nostaa elintasoaan. Riittävän korkea perusturva mahdollistaisi esimerkiksi kehitysmaiden nuorille täysipainoisen opiskelun, mikä olisi askel kohti globaalia mahdollisuuksien tasa-arvoa.

Rahaa perusturvarahastoon ohjattaisiin uusista kansainvälisistä veromuodoista. Hyvä esimerkki tällaisesta veromuodosta on viime aikoina paljon keskustelua herättänyt ajatus globaalista hiilidioksidiverosta. Hiilidioksidiveron avulla pystyisimme samaan aikaan torjumaan myös ilmastonmuutosta, joka on absoluuttisen köyhyyden ohella aikamme suurimpia ongelmia. Taloudellisesta näkökulmasta ajateltuna globaalista verosta saatavat tulot voitaisiin siirtää suoraan kaikkein köyhimpien ihmisten yritteliäisyyden tukemiseen, ilman valtioiden tai muiden välikäsien puuttumista asiaan.

Keskusta on historiallisesti ollut se poliittinen voima, joka on pitänyt maassamme perusturva-ajattelua esillä. Keskustan on vietävä nyt tuota nerokasta ajattelua myös maailmanlaajuiselle tasolle. Kehitysmaiden tulevaisuus on yksilöissä ja heidän yritteliäisyydessään. Näille ihmisille on vain luotava pohja, josta ponnistaa eteenpäin.

Politiikan ytimessä

Hallituksen energiaesitys on jo ehtinyt tovin vanhentua ja ensimmäinen lähetekeskustelu eduskunnassakin on jo käyty. Vaikka erilaiset kansalaisjärjestöt, poliittiset opiskelija- ja nuorisojärjestöt sekä eri puolueiden edustajat ovat aktiivisesti rummuttaneet kielteistä ydinvoimakantaa koko kevään, tilanne ehtii vielä kuumentua entisestään kohti H-hetkeä mentäessä. Keskustan puoluekokouksessa asiaa tullaan myös käsittelemään ja ydinvoimaäänestys on varmasti edessä. Nähtäväksi jää miten kenttäväki äänestää ja miten kansanedustajat päätöksen tiimoilta toimivat.

KOL on ollut näkyvästi mukana ydinvoimakeskustelussa lehtien palstoilla, radiossa ja televisiossakin. Ydinvoima sinällään on jo vastoin omia arvoja ja aatteita, mutta keskustalaisena toimintatavat hallituksen ja ministeri Pekkarisen osalta ovat olleet tyrmistyttäviä.

Ensinnäkin huolestuttavaa on se, miten helposti ja mutkattomasti takki voidaan kääntää. Monena vuosikymmenenä ydinvoimaan kriittisesti suhtautuneet ministerit, myivät periaatteensa, kääntyivät ajatuksineen 180 astetta ja päätyivät vahvasti kannattamaan ydinvoimaa, vaikka muuta väittäisivätkin. Omalta osaltaan tämäkin osoittaa, miksi politiikan uskottavuus mönkii pohjamudissa, kun ihmiset käyttäytyvät tuuliviirin tavoin ja vaihtavat mielipidettä kuin paitaa. Ja pyytävät muita vielä seuraamaan esimerkkiä.

Keskustalaiseen toimintatapaan ei myöskään sovi näinkin mittavien ratkaisujen tekeminen ilman puoluekokouksen näkemystä asiasta, etenkään aivan puoluekokouksen alla. Ministereiden päätöksen jälkeen kysytään vasta kenttäväeltä. Puoluekokousta ja kenttäväkeä viedään kuin pässiä narussa. Kumileimasimelle olisi taas töitä.

Ydinvoima on varmasti yksi asiakysymyksistä puoluekokouksessa. Toivottavasti löytyy muitakin ja löydetään yhteisiä poliittisia sisältöjä, joiden voimin mennä kohti ensi kevään eduskuntavaaleja. Suurena huolen aiheena kuitenkin on henkilövalintojen suuri merkitys. Ei, että ne olisivat merkityksettömiä, mutta huolestuttava piirre on se, että ollaan valmiita tukemaan sitä oman kunnan ehdokasta, naista tai miestä, nuorta tai vanhaa ilman juuri minkäänlaista sisältöä. Ollaan valmiita seisomaan toisarvoisten seikkojen takana, eikä niiden asioiden, joilla todella on merkitystä.

Yhteinen talousalue, yhteiset ongelmat

Kreikan valtion talouskriisistä alkanut pääomapako on ajanut Euroopan kauhun partaalle. Euroopan unionin (EU) sekä talous- ja rahaliitto EMU:n tulevaisuus ovat kyseenalaistettu. Nyt olisikin hyvä muistella sitä, minkä vuoksi EU ja EMU perustettiin aikoinaan. EU:n taustalla ovat ajatukset vakaudesta ja taloudellisesta hyvinvoinnista, jotka hyödyttävät ennen kaikkea jäsenvaltioita. EMU:n taustalla oli puolestaan 1970-luvulla Ranskan ja Saksan huoli Euroopan taloudellisesta kilpailukyvystä, mutta myös pyrkimys saada kuriin 1970-luvun raju inflaatio ja kansallisten valuuttojen hallitsematon arvonvaihtelu. EU ja Emu perustettiin yhdessä, ja niiden tarkoitus onkin vastata yhdessä eteen nouseviin kysymyksiin. Vertaisinkin EU:ta avioliittoon – tuemme toinen toisiamme niin myötä kuin vastoinkäymisissä. EU-kielelle käännettynä ”tuemme toisia jäsenvaltioita niin hyvinä aikoina että autamme toisiamme kriisin hetkellä”

Euroopan unioni on suurten taloudellisten kysymysten äärellä. Leviääkö Kreikan taloudellinen kriisi metsäpalon lailla Espanjaan ja Portugaliin ja edelleen Italiaan ja Irlantiin? Säilyykö markkinoiden usko Euroopan jäsenmaiden velanhoitokykyyn ja yhteiseen valuuttaan euroon? Miten käy EU:n ja talous- ja rahaliitto EMU:n? Nykyinen talouskriisi runtelee koko Euroopan unionia, myös meitä suomalaisia. Näin myös EU:n tuleva ratkaisu talouskriisiin vaikuttaa myös Suomen taloudellisten pulmien ratkaisuun.

Taloudellisia kysymyksiä on vaikea sivuttaa varsinkaan nykyisessä keskustelussa. Tänään tehtävät päätökset taloudessa säteilevät pitkälle tulevaisuuteen. Talouden numerot näkyvät myös niissä päätöksissä, jotka koskevat suomalaisen hyvinvointivaltion palveluita. Toivoisinkin päättäjiltä kykyä tehdä päätöksiä, jotka olisivat sekä taloudelliselta että arvopohjaltaan kestäviä päätöksiä myös tulevaisuudessa. Tulevaisuuden kannalta olisi hyvä käydä laajaa keskustelua siitä, millainen on suomalainen hyvinvointiyhteiskunta 10, 20 tai 50 vuoden päästä. Mitkä asiat muuttuvat ja mihin suuntaan? Minne osuu leikkuri? Ennustaja en ole, mutta uskon, että ratkaisevia muutoksia tulee tapahtumaan suomalaisen hyvinvointivaltion rakenteissa. Ja ne ratkaisut koskettavat meitä kaikkia. Olisikin hyvä käydä laaja kansalaiskeskustelu niin arvojen kuin talouden pohjalta siitä, millainen on suomalainen yhteiskunta tulevaisuudessa.