Uusi aika - uudet tuulet

Näin on Keskustan 73. sääntömääräinen puoluekokous takanapäin ja edessä siintää uusi aika. Edessä siintää Marin, Tuomon, Timon, Annikan ja “pappa” Laanisen aika. Sitä värittää joissain määrin totaalinen uudistuminen, mitä tulee henkilövalintoihin; Tuomo Puumalan ollessa ainut “vanha” konkari puheenjohtajistossa. Tuomo Puumalan ja Annika Saarikon menestys varapuheenjohtajavaaleissa olikin mainio, jopa yllättävä suoritus. Keskusta näytti, ettei se pelkää antaa vastuuta myös nuorille. Julkisuudessa on puhuttu nuorennusleikkauksesta ja sitä Lahti 2010 todella olikin.

Usko puolueeseemme on vahva, kuten sen olla pitääkin. Lahteen jäi eripurainen keskusta ja sieltä marssi selkäsuorana pois itsevarma ja uudistunut keskusta. Kansanliike on voimissaan, vaikka sen tuhoa on ennustettu niin monet kerrat aiemminkin. Keskusta on ainoa puolue, joka ajaa koko Suomen etua. Muun muassa se, että ihminen saa itse päättää missä asuu on keskustalle keskeistä. Ihmisyys tulee keskustalle ensimmäisenä. Emme usko pelkkien markkinavoimien ylivoimaisuuteen mitä tulee talouteen, saatikka pelkkään ylhäältä päin ohjaamiseen. Usko siihen, että keskellä oleminen ja asioiden realistinen tarkastelu - ihminen ensin - politiikka on arvo, jonka suurin osa suomalaisista jakaa kanssamme.

Opetusministerin salkku keskustalle

Ilahduttavaa näin KOL-aktiivin silmissä on Mari Kiviniemen linjaus keskustan seuraavasta hallituspaikka-tavoitteesta. Keskusta tavoittelee opetusministerin salkkua. Sivistysliikkeenä meillä on paljon annettavaa, mitä tulee opetusministerin toimiin ja tämänhetkisessä korkeakoulukentän murroksessa keskusta on ainut puolue, mikä voi hoitaa murroksessa tätä vaativaa tehtävää koko Suomi huomioon ottaen.

Alkiolainen sivistysliike on ainoa voima, joka ottaa kaikki suomalaiset huomioon. Emme hyväksy sitä, että varallisuus määrittelee kuka saa opiskella tai ei. Tiedostamme, että korkeakoulukenttä on nykyisellään liian laaja, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki olisi keskitettävä ja, että koulutuksen saamiseksi olisi muutettava useita satoja kilometrejä pois omalta kotiseudultaan.

Odotan innolla, mitä konkreettista tapahtuu uuden johdon myötä. Ihmeitä ei tapahdu päivässä eikä kahdessa, mutta on iloista lukea jo näin nopeasti tehdyistä uusista linjauksista, kuten varapuheenjohtajien säännöllisistä palavereista, yhteistyön saumattomuudesta tai koko kentän vahvasta yhteishengestä.

Mari Kiviniemeä lainatakseni: “Me emme käperry, me emme muuten häviä.”