Olen teekkariksi kummajainen. Kiinnostuin yhteiskunnallisista asioista jo ennen kuin hallitsin perusalgebran ja käytän enemmän aikaa kannanottojen kuin säätöjärjestelmien tekemiseen. Mutta pahimpana - ehkäpä asiana, jota minun ei pitäisi sanoa ääneen - arvostan rauhan Nobelin korkeammalle kuin fysiikan Nobelin.
Vietin kuluneen viikonlopun Suomen Punaisen Ristin järjestämällä Humanitaarisen oikeuden peruskurssilla. Käydessämme läpi kansainvälisiä lakeja, Punaisen Ristin toiminnan perusteita ja kriisipesäkkeissä tarvittavaa apua, jäin pohtimaan rauhaa edistävän työn merkitystä. Nykysuomalaisena on vaikea nähdä rauhanneuvotteluiden todellista merkitystä. Suomessa ei toisen maailmansodan jälkeen ole tarvinnut nähdä sodan kauhuja, niinpä ne ovat muuttuneet meidän yhteiskunnassamme lähinnä kaukaisiksi uutiskuviksi.
Poliitikot tarkastelevat sotaa usein kylmän strategisella tasolla, kun arvioida sen hyötyjä ja haittoja. Mutta kansalle, siviileille ja rivisotilaille ei sodassa ole voittajia. Fyysisten vammojen lisäksi, kaikki sodan keskellä elävät saavat henkisiä haavoja. Suru, viha ja katkeruus jäävät ihmisten mieliin vielä silloinkin, kun aseet ovat jo hiljenneet.
Sotasankareista puhutaan usein, mutta rauhan rakentajat jäävät pienemmälle huomiolle. Silti juuri heillä on kaikista suurin vaikutus niihin ihmisiin, joiden elämässä ei ole enää toivoa. Siksi minä - niin kuin moni muukin - olen iloinen, että myös Nobelin rauhanpalkinto palasi juurilleen ja annettiin elämäntyönsä rauhalle antaneelle ihmiselle.
Martti Ahtisaari on onnistunut saavuttamaan lukuisia läpimurtoja rauhanneuvotteluissa sanan vankalla vasaralla. Hän on pelastanut ihmisiä ja antanut heille elämän, joka heiltä jo kerran vietiin. Kuinka moni meistä voi sanoa samaa tai edes asettaa oman elämänsä tavotteita yhtä korkealle?
Fysiikan Nobel saattaa avata ovia elämän pelastamiseen tai helpottamiseen tulevaisuudessa. Rauhan Nobel kertoo siitä, että jotain tärkeää on jo tapahtunut. Syvä kumarrus, onnittelu ja kiitos presidentti Martti Ahtisaarelle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti