Kuluneella viikolla on vietetty Sanomalehti-viikkoa. Sanomalehtiviikko järjestetään helmikuun alussa ja silloin Sanomalehtien liiton jäsenlehdet jakavat kouluihin maksutta lehtiä sekä tuottavat muuta aineistoa, joka on hyödynnettävissä opetuksessa. Sanomalehti-viikko näkyy aktiivisimmin perusopetuksen yläluokilla, mutta materiaalia on kohdennettu myös lukioita ja ammatillisia oppilaitoksia varten. Sanomalehti-viikon varjolla kaikille muillekin on tarjoutunut mahdollisuus päästä lukemaan sellaisia nettilehtiä, jotka tavallisesti vaativat avautuakseen ostettua lukuaikaa.
Kuluneella viikolla Helsingin Sanomat uutisoi myös Suomen Gallupin tutkimuksesta, joka sai ainakin poliittisissa opiskelija- ja nuorisojärjestöissä liikettä aikaiseksi. Keskustan opiskelijaliiton kannalta tulos oli mukavaa luettavaa, mutta luonnollisestikaan työ ei ole vielä valmista. Työn nuorten ja opiskelijoiden yhteiskunnallisen aktiivisuuden lisäämiseksi on jatkuttava. Epäilemättä tämä on kaikkien kansalaisjärjestöjen agendalla, ainakin passiivimuotoon puetuissa korulauseissa. Vastuun sysääminen toiselle ei toimi, joten lausetta pitäisi rukata siten, että se kuuluisi ainakin meillä jatkossa seuraavasti: "Me Keskustan opiskelijaliiton liittohallitukseen valitut puheenjohtajasta varajäseniin otamme henkilökohtaiseksi missioksi viedä eteenpäin politiikan ilosanomaa". Ilman, että ponnistelemme liittona ja yksilöinä, on turha odottaa, että jossain tapahtuisi ja jotain.
Kansalaisten osallistuminen ja politiikan kiinnostavuus puhutti myös Maaseudun sivistysliiton (MSL) Vaikuta.Nyt –koulutuksen lähiopetusjaksolla Padasjoella viikko sitten (Vaikuta.Nyt-koulutuksesta lisää MSL:n sivuilta). Viikonlopun aikana keskusteltiin siitä, pitäisikö peruskouluihin päästää puolueita aivopesemään vastuuttomasti lapsia ja nuoria. Suurin huoli olikin se, että aivopesun kohteet voisivat saada jotain vaikutteita. Argumentteja löytyi puolesta ja vastaan. Mielestäni ehdottomasti huonointa oli vetoaminen siihen, ettei nuoria kiinnosta. Ainakin minun kouluaikana, ruusuisella 90-luvulla, oli suuri juhla saada kouluun vieras, olipa hän sitten kuka tahansa. Liikuntasaliin patistettiin koko koulu seuraamaan teatteriesityksiä ja kuntavaalipaneeleita. Silloin vielä kunnioitettiin pääsääntöisesti esiintyjiä ja kuunneltiin, vaikka nyt ei ehkä aina ihan "kolahtanutkaan". Itämään saattoi jäädä jotain, mitä sitten pohdittiin myöhemmin välitunneilla. Tarkoituksena tuskin lienee ollut kenenkään aivopeseminen, vaan erilaisten kulttuuristen ja yhteiskunnallisten ilmiöiden tuominen esiin. Nuoria on aivan turha alkaa suojelemaan poliittiselta aivopesulta – siihen nuoret ovat aivan liian fiksuja! Erilaisten medioiden välityksellä saatava informaatiotulva lähentelee jopa ähkyä. Vertailevaan tietoon käsiksi pääseminen on yllättävän helppoa, jos aluksi on saatu herätettyä ylipäänsä jonkinlaisia ajatuksia.
Sanomalehteä voidaan pitää vanhanaikaisena ja hitaanakin välineenä. Uutiset ovat usein vanhentuneita tai ainakin jo kertaalleen kuultuja ennen kuin painokone on edes ehtinyt käynnistyä. Onneksi sanomalehdet ilmestyvät myös netissä, joten uutisia on mahdollista päivittää pitkin päivää. Useimmat isommista lehdistä avasivat maksulliset nettilehdet Sanomalehti-viikon ajaksi kaikkien käytettäviksi, ja näin mahdollistivat monenlaisten artikkelien lukemisen ja uutisten seuraamisen eri näkökulmista. Sanomalehti-viikon tavoite on luonnollisesti sanomalehtien markkinointi ja myynnin lisääminen, mutta varmasti myös puhtaasti lasten ja nuorten kannustaminen sanomalehtien seuraamiseen. Tärkeämpänä tavoitteena näen kuitenkin sen, että kouluissa – aina peruskoulusta toiselle asteelle ja miksei myös korkeakouluihin – luettaisiin lehtiä ja seurattaisiin yhteiskunnan eri sektoreita sekä otettaisiin kantaa ajankohtaisiin ilmiöihin. Kansalaisten aktiivisuus ja vaikuttamismahdollisuudet yhteiskunnassa ovat riippuvaisia heidän tiedoista ja taidoista yhteiskunnasta sekä vaikuttamisesta. Peruskoulussa opeteltu aktiivinen asenne yhteiskunnassa tapahtuvien asioiden seuraamiseen ja vaikuttamiseen kantaa myös aikuisuudessa. Tästä muodostuu mielestäni oravanpyörä – jos tiedon sanotaan lisäävän tuskaa, lisää tieto myös uuden tiedon oppimiseen tarvittavaa kykyä ja taitoa, mutta aiheuttaa positiivista riippuvuutta siihen, että tietoa pitää ahmia koko ajan lisää. Koulujen lisäksi tämän oravanpyörän vauhdittajana toimivat mahdollisesti koti ja erilaiset kansalaisjärjestöt mutta myös sanomalehdet ja muut mediat. On sattumaa, mistä kipinä vaikuttajaksi lähtemiselle syttyy. Merkitystä loppujen lopuksi on sillä, että aktiivinen kansalainen on kuoriutunut, havahtunut siihen todellisuuteen, että aina on joku joka päättää, kuten Vaikuta.Nyt –koulutuksen mainoksessa todetaan.
Tässä kaikessa piilee suuri riski - opiskeleva nuoriso oppisi yhteiskunnallisesti ja poliittisesti aktiiviseksi, kasvaisihan heistä myöhemmin yhteiskunnallisesti ja poliittisesti aktiivisia aikuisia. Uskallammeko ottaa tämän riskin? Vilpittömästi toivon, että Sanomalehti-viikko on tuonut mukanaan satoja uusia aktiivisia – nuoria sekä vähän vanhempia – kansalaisia, jotka seuraavat mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Ja toivottavasti kuuleminen ja lukeminen tässä tapauksessa synnyttää aitoa halua osallistua, vaikka sitten vain omalta paikalta.
Lauantaiehtoon ratoksi voit käydä testaamassa politiikkatietämystäsi visailussa.
RiLi Kemppainen
Keskustan opiskelijaliitto liittohallitus, varajäsen
Helsingin keskustaopiskelijat, hallituksen jäsen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti