Kuka vahtisi vahtikoiraa?

Maaseudun tulevaisuus -lehti tilasi Suomen Gallupilta mielipidekyselyn, jossa perinteisten poliitikkojen uskottavuutta luotaavien kysymysten ohessa ihmisiltä udeltiin heidän mielipiteitään eri tiedotusvälineiden uskottavuudesta. Tämän päivän (7.7.) lehdessä julkaistujen tulosten mukaan joka kolmannen haastatellun mielestä uutisointi vaalirahoituksesta ja politiikkojen yksityiselämästä on heikentynyt tiedotusvälineiden uskottavuutta. Samaan aikaan yhteensä 13% mielestä tiedotusvälineiden uskottavuus on lisääntynyt joko paljon tai jonkin verran.

Näiden tulosten valossa näyttäisi siltä, että on tiedotusvälineiden itsensäkin etu välttää pahimpia yksinkertaistuksia tai tarkoitushakuisuutta uutisoinnissaan. Tiedotusvälineiden sisäisessä vertailussa parhaimmille kouluarvosanoille pääsivät YLE:n radio ja televisiopalvelut, kun taas iltapäivälehdet sijoittuivat kyselyn hännille.

Uutista lukiessa itselleni tuli mieleen poliittisten opiskelijajärjestöjen yhteistyössä viime toukokuussa järjestämä politiikka ja media -seminaari. Tilaisuuden lopuksi järjestetyssä paneelissa sekä Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Kaius Niemi että kansanedustaja Tuulikki Ukkola peräänkuuluttivat enemmän kampanjauutisointia, siis omaa linjaa ja selkeitä arvostuksia. Ja näitä on piisannut - monet lehdet ja muut mediat ovat viime vuosina yhä agressiivisemmin pyrkineet ajamaan omaa näkökulmaansa myös Arkadianmäen mielipiteeksi. Tässä ei ole sinällään mitään väärää - sananvapauteen kuuluu erottamattomasti se, että asioihin on oikeus pyrkiä vaikuttamaan.

Kyseenalaista kampanjauutisoinnista tulee siinä vaiheessa, kun toimittajat alkavat olettaa tietävänsä asiat parhaiten. Vaalirahakohun yhteydessä oli selvästi nähtävissä jo viikkoja ennen itse uutisaiheen laantumista, että aihe ei kiinnostanut ihmisiä. Se nähtiin epäoleellisena. Jos vain vaivautui ns. tavallisten ihmisten kanssa juttelemaan, niin koko juttu näyttäytyi jonain "herrojen" keskinäisenä tappeluna.

Tämän päivän politiikan toimittajilla on sama ongelma kuin kaikilla muillakin aloilla - ammattiryhmä eriytyy liiaksi. Kun kaikki vapaa-aikakin vietetään vain virkasiskojen ja -veljien kanssa, niin myös näkökulmat asioihin yhdenmukaistuvat. Jossakin vaiheessa toimittaja sitten vain huomaa, jos huomaa, ettei tiedä mattimeikäläisten elämästä yhtään enempää kuin se suuresti paheksumansa poliittinen broilerikaan.

On inhimillistä, että ihmiset omaksuvat mielipiteitä, käyttäytymismalleja ja arvostuksia itselleen läheisiltä ihmisiltä. Ei sitä voi estääkään. Samalla kuitenkin kaikkien tiedotusvälineiden uutisointi ja näkökulma vain lähenee toisiaan. Kun hyvä kaverini toisessa lehdessä kirjoitti tällä tavalla, niin asian täytyy silloin myös olla niin. Ongelmat ovat siis uutistoimituksissa samat kuin vaikkapa poliitikkojen keskuudessa.

Median tehtävä on pitää poliitikot kurissa ja osoittaa ihmisille heidän virheensä. Mutta kuka osittaisi medialle heidän virheensä jos ja kun he eivät enää edustakaan "yleistä mielipidettä", vaan pyrkivät pelkästään muokkaamaan sitä? Siirtyvätkö lukijat tällöin paremman lehden pariin? Vai estääkö Suomen median vähittäinen keskittyminen todellisten vaihtoehtojen syntymisen?

Niin - miksei uutisissa kuule vähittäiskaupan keskittymistä moittivien uutisten ohella Suomen tiedotusvälineiden keskittymisestä? Kysyn vain.