Seuraamistani paneeleista paras oli Suomen Ylioppilaskuntien liiton (SYL) järjestämä paneeli ”Sukupolvet – sota vai sopimus?”, jossa keskustelijoina olivat Lääketeollisuus oy:n puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes, erityisavustaja Elina Moisio työ- ja elinkeinoministeriöstä, Anders Blom Perheyrittäjien liitosta ja Osku Pajamäki. Keskustelu keskittyi hyvin eri sukupolvien vastuuseen suomalaisen eläkejärjestelmän nykykunnosta ja tulevaisuudesta. Tämän hetkinen, suurten ikäluokkien suunnittelema yhteiskuntajärjestelmä on tehty paljon nuoria sukupolvia suuremmalle väestölle, jolloin tulevaisuudessa vastuu palveluiden maksamisesta kohdistuu nykyistä harvemmalle. Vanhan sanonnan mukaan ”ensimmäinen sukupolvi rakentaa, toinen kehittää ja kolmas tuhoaa”. Jottei nuorelle sukupolvelle tule taloudellista pakkoa tuhota hyvinvointijärjestelmäämme, on jotain tehtävä jo nyt.
Yksi selkeimmistä esimerkeistä maksujen painottumisen epätasaisuudesta on eläkemaksuissa. Tämän hetkisten päätöksien mukaisesti lakisääteisiä eläkemaksuja korotetaan vuoden 2008 tasosta seuraavan kymmenen vuoden aikana hieman joka vuosi. Tällä hetkellä 18-52-vuotiaat maksavat eläkettä 1,5 prosenttia, 53-62-vuotiaat 1,9% ja 63-67-vuotiaat 4,5%. Vaikka työiän pidentämiseen kannustamiseksi onkin luotu tuo viimeinen, ns. superkertymäluokka jolloin eläkettä karttuu 4,5% työtulosta, ei se vastaa koko nuorten ikäluokkien työuralle kohdistuvaa eläkemaksujen painetta. Jatkuvat korotukset kohdistuvat nimittäin kokonaisuudessaan juuri työuraansa aloitteleville. SYL on ollut asiasta huolissaan ja puheenjohtaja Telkkä esittikin kommentissaan 16.7 eläkemaksujen korottamista välittömästi kestävälle tasolle. Tällöin suuret ikäluokat ehtisivät vielä täysimääräisesti osallistua mm. pidentyneestä eliniästä johtuvaan eläkkeiden kokonaissumman nousuun. Kannatankin Telkän ehdotusta ja haluan SYL:n jatkossakin toivovan tämäntyyppisen, rakentavan kansalaiskeskustelun käynnistäjänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti