Uuden lukuvuoden kynnyksellä

Opiskeluelämä on lopullisesti pyörähtänyt käyntiin tällä viikolla. Kesäisin niin hiljainen Jyväskyläkin on taas täynnä elämää ja uusia innokkaita fukseja. Jokaisena iltana on jossain jotkin bileet, ja ylioppilaskylän keskellä se näkyy ja kuuluu. Lukujärjestys on jo "vanhalla" opiskelijalla hahmottunut ja kalenteri on täyttynyt niin, että olisi suotavaa kyetä olemaan taas kahdessa paikassa yhtä aikaa.

Tuota lukujärjestystä tehdessä huomasin, kuinka vähän loppujen lopuksi sopivia luentoja on tarjolla, toisin sanoen opiskelijalla pitäisi riittää motivaatiota lukea itse tenttikirjoja ilman minkäänlaista ohjausta. Tämä toki vaihtelee tiedekunnan ja oppiaineen mukaan, mutta minulla on ainakin käynyt niin, että lähes kaikki ohjatut kurssit olen jo kolmessa vuodessa suorittanut, mutta tenttikirjoja on vielä vino pino odottamassa sopivaa lukukipinää. Monet kolleganikin ovat vuosien mittaan todenneet, että kurssit on mukavampi suorittaa millä muulla tahansa menetelmällä, kunhan ei tarvitsisi päntätä.

Omasta opiskelualastani minulle on syksyllä tarjolla vain graduseminaari. Sinne siis! Pro gradun tekeminen pelottaa jossain määrin opiskelijoita. Omalta kohdaltani luulen sen johtuvan siitä, että olen laiska tarttumaan gradukirjoihin - lukisin mieluummin Liza Marklundin viimeisimmän dekkarin tai Anna-Leena Härkösen uuden romaanin. Tunnetusti gradun tekemiseen tarvitsee lukea paljon, ja tuo lukeminen puolestaan vaatii aikaa, eikä sitä aikaa tunnu riittävän edes Marklundiin tai Härköseen syventymiselle. Aivojen sopukoissa piilee ajatus myös gradun lopullisuudesta: tähänkö se opiskeluelämä sitten loppuu? Suoraan sanottuna en vain uskalla ja halua heittäytyä gradun pyörteisiin ja astua ankeaan työelämään.

Niinpä päätinkin hamuta kursseja aivan muualta. Lisäopiskelustahan ei mitään haittakaan ole, päinvastoin, tämähän on viimeinen tilaisuus opiskella ilmaiseksi. Viime maanantaina sitten aloitin kielikylvyn. Tässä vaiheessa saankin kiittää maailman parasta poliittista opiskelijajärjestöä ja sen viime huhtikuista Brysselin matkaa. Tuosta reissusta sain kipinän aloittaa (taas) ranskan opiskelut. Kummasti kuitenkin nuo yläasteen ranskan tunnit hiipivät takaisin mieleeni, ja lupaukseni siitä, ettei tätä enää koskaan... Onneksi sain jo luokkakaveriltani anteeksi lupaukseni pettämisen. Lisäksi päätin tulevan vuoden aikana petrata englannin kielen taitojani usean kurssin voimalla, lukiosta kun on jo useampi vuosi aikaa. Keväällä voisin jatkaa ruotsin ja saksan kursseilla, mikäli intoa vielä riittää - ne kun ovat jo niin unohduksissa.

Palatakseni vielä Brysseliin on matkasta jäänyt elävästi mieleen, miten tilatessani ravintolassa punaviiniä, sain yhdellä kerralla valkoviiniä ja toisella kerralla roseviiniä. Joko niin kansainvälisessä Brysselissä ei osata englantia tai sitten kielitaitoni todellakin kaipaa kohennusta. Kaksi elintärkeää sanaa onkin jo hallussa: 'rouge' ja 'vin'. Seuraavaa Brysselin matkaa odotellessa...