Olin tänään Suomen Ylioppilaskuntien Liiton (SYL) järjestämässä asumispoliittisessa seminaarissa, joka järjestettiin Helsingissä. Seminaarin ohjelma oli mielenkiintoinen. Paikalla oli mm. edustajia Suomen Opiskelija-asunnot ry:stä (SOA), Helsingin Opiskelija-asuntosäätiöstä eli HOAS:sta ja luonnollisesti myös SYL:sta. Seminaari herätti muutamia ajatuksia.
Opiskelija-asuntojen kysyntä vaihtelee aika lailla. Tällä hetkellä Helsingin opiskelija-asuntosäätiöllä HOAS:lla on noin 5000 opiskelijaa jonossa, joka on noin tuhat enemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. Vaikka opiskelija-asuntoja tuotetaan joka vuosi lisää, tulee markkinoille välillä kysyntäpiikkejä, jotka ruuhkauttavat kysyntää. Tämä kuuluu oleellisena osana opiskelija-asumiseen.
Tilannetta voidaan perustella asuntomarkkinoiden muutoksella, joka korkojen nousun myötä on muuttunut hieman enemmän vuoka-asuntoja suosivaksi. Tällä hetkellä monet ovat lykänneet asunnonostopäätöstään ja ovat ottavat käyttöönsä vuokra-asunnon. Tämä nostaa vuokrien hintoja ja pakottaa vähemmän maksukykyisemmät, kuten opiskelijat, etsimään edullisempia asuntoja. Lisäksi tilanteeseen saattaa vaikuttaa myös se, että opiskelijoiden vanhemmat eivät halua ostaa enää tämän hetkisessä tilanteessa jälkipolvelleen omistusasuntoa.
Asumiskustannusten nousuun ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota, vaikka se vie monilta opiskelijoilta aina vain suuremman osuuden käytettävissä olevista tuloista. Esimerkiksi opintorahan korotus ei auta paljoakaan, jos vuokrat jatkavat nousuaan. Opiskelijajärjestöjen olisikin löydettävä entistä yhtenäisempi linja tässä asiassa. Keskustan Opiskelijaliiton yhtenä pitkäaikaisena tavoitteena on asumislisän irrottaminen opintotuesta. Tämän avulla asumislisä voitaisiin siten ympärivuotistaa, eikä se olisi sidottu lukukausiin. Uudistus olisi todella suuri ja vaatisi huomattavia rahallisia panostuksia valtiolta, mutta periaatteessa se olisi opiskelijoille enemmän kuin tervetullut. Etenkin pääkaupunkiseudun vuokrakehitys käy opiskelijoiden kukkarolle pidemmän päälle varsin kalliiksi.
On tosin huomattava, että vuokrat eivät Tilastokeskuksen mukaan ole suhteessa tuloihin nähden juurikaan suurempia kuin esimerkiksi 1980-luvun alussa. On tietenkin monia muitakin keinoja, jotka ovat kustannusvaikutuksiltaan pienempiä, ja joilla voidaan parantaa opiskelija-asumista. Opiskelija-asuntojen tuotantoon käytettävän investointituen kasvattaminen nykyisestä olisi enemmän kuin toivottavaa. Vanhasen II hallitus ei ole asiasta tarkkaan linjannut, mutta on luvannut kiinnittää erityisryhmien asumiseen huomiota. Uskon, että investointitukiasiaankin saadaan korjaus.
Opiskelija-asuminen ei kuitenkaan ole oma saarekkeensa asuntomarkkinoiden valtamerellä, vaan se on osa suurempaa kokonaisuutta. Opiskelija-asuminen taistelee erityisesti pääkaupunkiseudulla tilasta monien muiden rakennushankkeiden kanssa. Onkin tärkeää, että opiskelija-asuntosäätiöillä olisi siksi mahdollisimman hyvät kontaktit kaupunkien ja kuntien päättäjiin.
Keskeisin asia opiskelija-asumisessa, kuten kaikessa muussakin, ovat kuitenkin ihmiset eli tässä tapauksessa opiskelijat. Opiskelijoiden äänen on tultava kuulluksi. Kun olen jutellut ystävieni kanssa opiskelija-asumisesta, on usein tullut esille opiskelija-asumisen maine ja opiskelija-asuntojen kunto. Opiskelija-asunto on kuitenkin opiskelijalle koti. Koti on merkittävä asia opiskelijallekin, vaikka niin ei aina oleteta. Muutenkin opiskelija-asuntosäätiöiden on kuunneltava herkällä korvalla opiskelijoiden toiveita ja koetettava pitää riittävää tasoa asumisessa.
Se ei ole helppoa, sillä opiskelijoidenkin toiveet asumisen suhteen ovat kasvaneet maamme vaurastuessa. Hyvän maineen ylläpito ja eräänlainen bändin luominen on loppujen lopuksi opiskelija-asuntosäätiöillekin välttämätöntä. Hiemankin suuremmista virheistä lähtee liikkeelle "urbaaneja legendoja", jotka haittaavat opiskelija-asumisen mainetta. Maineen paikkaaminen ei ole helppoa - legendat saattavatkin elää opiskelijasukupolvelta toiselle.
1 kommentti:
Olen samaa mieltä siitä että kesälläkin (riippumatta siitä opiskeleeko vai ei) pitäisi saada asumistukea ja mielellään kyllä jotakin muutakin tukea, en ole täysin ymmärtänyt sitä että opiskelijoiden on pakko olla kesätöissä (vaikka en tietenkään kesätöitä vastusta) mutta joka kesä kuitenkin opiskelijoilla on huoli siitä toimeentulosta. Eihän muitakaan väestöryhmiä jätetä ilman mitään tukia kolmeksi kuukaudeksi joka vuosi!
Lähetä kommentti