Opetusministeri Sari Sarkomaa (kok.) kaavailee tämänpäiväisen Ilta-Sanomien mukaan opiskeluoikeuden poistamista huumeongelmaisilta hoitoalan opiskelijoilta. Valitettavasti uutisessa ei kerrota miten ministeri aikoo huumeongelmaisen määritellä.
Onko satunnaiskäyttäjä huumeongelmainen, vai pitääkö löytyä merkintä rikosrekisteristä? Vai ryhdytäänkö luentosalien ulkopuolella ottamaan virtsanäytteitä? Pääseekö tästä virallisesta (tm) huumeongelmasta vain vieroitusohjelman kautta vai miten kannabiksen pössyttelystä kiinni jäänyt saa nimensä puhdistettua?
Ja voiko vakavasta huumeriippuvuudesta kärsivä ihminen yleensä edes opiskella ilman, että tila näkyisi ulospäin?
Ja miten muutos vaikuttaisi opiskeluoikeuden menettävän ihmisen itsensä elämään? Paraneeko opiskelija mielivaltaisesti määritellystä "riippuvuudestaan" sillä, että hänet sysätään yhteiskunnan ulkopuolelle?
Sarkomaan avaus kuulostaa pikemminkin kokemattoman kansanedustajan populistiselta heitolta kuin ministerin viralliselta kannanotolta. Erityisen huolestuttavaksi lausunnon tekee se, että Sarkomaa aikoo haastattelun mukaan ajaa muutoksen läpi "ripeällä aikataululla". Tällöin kasvaa riski siihen, huumeongelman määrittelyosio jätetään liian avoimeksi.
Eihän kukaan tietenkään halua, että hoitohenkilökuntaan otetaan huumeongelmasta kärsiviä ihmisiä, mutta valitettavasti asia ei ole (tässäkään) tapauksessa niin yksinkertainen. Tulisiko oppilaitosten todellakin alkaa arvioimaan opiskelijoiden päivittäistä kuntoa? Vai pitäisikö se sittenkin jättää työpaikkojen velvollisuudeksi? Eihän opiskeluaikainen ongelmattomuus takaa sitä, etteikö työssä käyvä voisi alkaa huumeiden käyttäjäksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti