Istuin elokuun puolessa välissä Tukholmassa Pohjoismaiden Keskustanuorten (NCF - Nordiska Centerungdomens Förbund) kokouksessa edustamassa Keskustaopiskelijoita. Tuijotin hiljaa puheenjohtajaa ymmärtämättä, mistä puhuttiin. Hävetti. Sehän oli ruotsia. Kieltä, jota olen opiskellut - vieläpä kohtalaisella menestyksellä - kuuden vuoden ajan. En kuitenkaan ole aikaisemmin joutunut tilanteeseen, jossa minun olisi ollut pakko - käyttää ruotsia. Se näkyi.
Turvautuessani tulkkaajan apuun kerta toisensa jälkeen jäin miettimään, mihin katosivat ne sadat tunnit, joita olen ruotsin opiskeluun käyttänyt. Englannin kanssa pärjään kyllä hyvin. Syykin on selvä: media on TV:n ja Internetin johdolla täynnä englantia. On todellinen onni, ettei Suomessa ole seurattu usean muun maan tietä dupattujen ohjelmien karuun maailmaan, vaan saamme nauttia tekstityksestä ja kuulla puhuttuna eri kieliä. Valitettavan usein kieli on kuitenkin juuri englanti, eikä esimerkiksi ruotsi tai saksa.
Tuskaillessani kieliongelmien kanssa eräs delegaatiomme jäsen sanoi jotain erittäin oleellista: "miksi kaiken pitäisi aina olla englanniksi?" Ehkäpä meidän olisi syytä nostaa ruotsinkieli suomen ja englannin veroiseen asemaan kaksikielisessä kotimaassamme. En kannata pakkoruotsin palauttamista ylioppilaskirjoituksiin - kaikki eivät vain ole kieli-ihmisiä ja se on syytä ymmärtää myös lukioissa. Sen sijaan esitän kysymyksen: tulisiko ruotsin näkyä nykyistä enemmän valtamedioissamme? Jos törmäisimme joka päivä ruotsinkieleen ja suomenruotsalaiseen kulttuuriin, emme varmasti kokisi niitä yhtä kaukaisiksi kuin nykyään tuntuu.
En itse vielä edes lukiolaisena ymmärtänyt, miksi juuri minun on opiskeltava ruotsia. Mutta juuri sillä hetkellä, kun istuin siinä tukholmalaisessa kokoushuoneessa se valkeni minulle. Meidän maailmamme muuttuu joka päivä kansainvälisemmäksi, ja me olemme turvattomia siinä maailmassa, jos emme pysty hallitsemaan edes omaa kulttuuriamme ja historiaamme. Asetankin itselleni haasteen, johon toivon mahdollisimman monen osallistuvan: parantakaamme ymmärrystämme ja osaamistamme toisesta kotimaisesta!
Tuomas Paasonen
Otaniemen Keskustaopiskelijoiden pääsihteeri
tuomas.paasonen@keskustaopiskelijat.fi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Toisaalta - miksi ette voineet puhua ko. seminaarissa englantia, jota (todennäköisesti) kaikki paikalla olijat olisivat ymmärtäneet? Globaalissa maailmassa, 6,7 miljardia ihmistä ja heistä ehkä 20 miljoonaa puhuu joko meidän ensimmäistä tai toista kotimaista.
Itse kannatan englannin opettamista, mutta ruotsin sijaan mahdollisuutta valita (koulun opetusmahdollisuuksien mukaan) myös muita kieliä - japania, espanjaa tai venäjää.
Moro vaan. Samat fiilikset mulla oli kun menin Tunisiaan Suomen suurlähetystöön kieli- ja työharjoitteluun. Tarkoitus oli tietysti puhua enimmäkseen ranskaa, mitä kyllä tarvitsinkin päivittäin ja ilman sitä taitoa olisin kyllä ollut varamsti hukassa. Sitä en vain osannut arvata, että ruotsin kielen taitamisesta olisi myöskin ollut huomattavaa etua, todella tyhmältä tuntui kun työyhteisössämme suuri osa oli eri pohjoismaista tulleita ja pystyivät kommunikoimaan keskenään ruotsiksi (minäkin sentään jotain ymmärsin, mutta valitettavasti keskusteluun osallistuminen tuntui mahdottomalta niillä taidoilla, jotka olen koulunpenkiltä saanut). Silloin melkein toivoin, että olisin mennyt aikoinaan kielikurssille vaikkapa Ruotsiin. Jos ei ole käytännön tatsia johonkin kieleen, on kyllä kuin Ö appisen reunalla.
Lähetä kommentti