Terveisiä Euroopan sydämestä: Koulutuspolitiikkaa kovaa ja korkealta!

Kaikki yliopistot yksityisiksi, koulutus maksulliseksi kokonaisuudessaan, opiskelijoiden kustannettavaksi myös tieteen tekemisen kulut. Opiskelijoille vapaus valita, oikeus päättää Kaikesta: kenen kursseille osallistut, mitä kursseja ylipäätään käyt, mitä kirjoja luet.

Miltäs kuulostaa?

Osallistuin 20-23.9. Brysselissä pidettyyn Euroopan Liberaalinuorten (LYMEC) alaiseen opiskelijaverkoston (European Liberal Student Network ELSN) seminaariin, jonka aiheena oli Enlarging the EU to the East – where are the boarders of the EU profit from its geographical enlargement? – Student perspectives.

Loppujen lopuksi seminaarin sisältö ei lainkaan vastannut yllä olevaa otsikkoa vaan koski lähinnä eurooppalaista korkeakoulupolitiikkaa. Keskustelun keskiöön nousivat kysymykset yliopistojen yksityistämisestä, opintojen maksullisuus ja ylioppilaskuntien automaatiojäsenyys, joista kahta ensimmäistä pääasiassa kannatettiin ja viimeistä vastustettiin.

Keskusta kuuluu Eurooppa-tasolla liberaaliryhmään, mikä on melko hämmentävää, mutta parempaakaan viiteryhmää ei toistaiseksi ole löytynyt. Itse tunsin itseni hetkittäin lähes tulkoon sosialistiksi tuossa seurassa, vaikka keskustalaisittain koen olevani liberaalimmasta päästä. (Jos nyt tässä yhteydessä tällaisen jaottelun sallitte).

Vaikka tukka välillä olikin nousta pystyyn, niin seminaari oli kaikin puolin onnistunut. Oli virkistävää kuulla erilaisia mielipiteitä, keskustella eri maiden koulutusjärjestelmistä ja opiskelijoiden ongelmista. Huolimatta Bolognan prosessista koulutusjärjestelmät ovat aika erilaisia, hankalasti vertailtavia ja opintoja on vaikea hyväksi lukea toisessa korkeakoulussa. Matkaa opiskelijoiden vapaaseen liikkuvuuteen on vielä paljon jäljellä.

Kuulimme myös esitelmän entisten kommunististen maiden korkeakoulujen kehityskaaresta 1900-luvun alkupuolelta tähän päivään. Joukossamme oli myös jonkin verran opiskelijoita ko. maista kuten Puolasta, Romaniasta ja entisestä DDR:stä. Neuvostoliitto ja kommunismi ovat tuntuneet itsestä jotenkin todella kaukaiselta asialta, vaikka toki muistankin uutiskuvat panssarivaunujen päällä seisovasta Jeltsinistä. Nyt jotenkin todella kolahti, että eipä siitä niin kauan ole, kun samanikäiset nuoret kertoivat, miltä tuntui saada elämänsä ensimmäinen appelsiini joskus jouluna.

Seminaari oli samalla myös European Liberal Student Networkin ensimmäinen tapaaminen ja puhuimme myös siitä, miten voimme tehdä enemmän yhteistyötä opiskelijoiden hyväksi EU:ssa. Verkoston tarkoituksena on vaihtaa ideoita ja pitää huoli siitä, että olemme ajantasalla siitä, mitä koulutuspolitiikassa tapahtuu eri maissa ja EU-tasolla. Verkoston on tarkoitus järjestää tapaamisia ehkä kerran vuodessa ja toteuttaa mahdollisesti yhteisiä kampanjoita, joihin tosin ei ole pakko osallistua, mikä on erityisesti meidän suomalaisten kannalta keskeinen pointti. En nimittäin pitäisi mitenkään epätodennäköisenä, että kampanjat saattavat olla sen sisältöisiä, ettemme niitä voisi Suomessa allekirjoittaa.

Pidin seminaarissa esitelmän Suomen koulutusjärjestelmästä ja opiskelijapolitiikasta. Yleisö huokaili kateellisina ja kyselivät keskimääräistä veroprosenttiamme. Totesin vain rauhallisesti, että juuri eilenhän te vastustitte kaikkea tällaista. Esitelmäni herätti huomattavan paljon kiinnostusta ja lisäkysymyksiä ja erityisesti YTHS-järjestelmää ihmeteltiin. Ja näin edarivaalien alla lienee syytä mainita myös siitä, että noin 20 %:n edustajistovaaliprosenttiamme pidettiin ihan hyvänä..(:

Seminaariväki oli todella mukavaa ja meille syntyi lyhyessä ajassa harvinaisen hyvä yhteishenki ja facebook täyttyikin reissun jälkeen ”ystäväpyynnöistä”. On mukava saada kontakteja eri maihin ja ajattelin, että jonkinlaista kahdenvälistä yhteistyötäkin voisi tehdä: aloittaa vaikka tutulla ja turvallisella tasolla ja mennä tukolaisten jengin kanssa Ruotsiin tapaamaan kollegoita. (:

Seminaarissa oli hauska huomata, miten kaikki kliseet oikeasti vain ovat totta, niin kuin esimerkiksi se, että pohjoismaalaiset vaan lyöttäytyvät yhteen heti tilaisuuden tullen ja eteläeurooppalaiset tulistuvat puhuessaan... ja saksalaiset ja suomalaiset ovat aina aikataulussa. Suosittelen kaikille vastaaviin tapahtumiin lähtemistä. Siellä vasta todella tajuaa, että EU tässä ja nyt ja iso osa elämäämme ja meidän vain täytyy selvittää itsellemme sen kiekurat, eikä kielitaidon ylläpitäminen ja laajentaminenkaan pahitteeksi ole. Europarlamentaarikko Hannu Takkulan sanoin: EU ei ole hyvä asia, EU ei ole paha asia vaan EU on tosiasia. ”The globe is changing, what about you?” (Lymecin juliste)

Hanna Saarni
Turun Keskustaopiskelijat pj
KOL:n liittohallituksen varajäsen

Lisätietoja:
Lymecista: www.lymec.org
KOL:n koulutuspolitiikasta: www.kol.fi
ELSN: toistaiseksi minulta