Koulutuspolitiikan edessä kuolaavat saivat tänään uutta materiaalia harrastuksiinsa, kun opetusministeriö julkaisi Korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen suuntaviivat vuosille 2008-2011 -muistion.
Muistio vilisee byrokraattiselta kuulostavia termejä kuten "duaalimalli", "toimenpideohjelman toimeenpano", "sektoritutkimuksen rakenteiden ja tutkimusinfrastruktuuripolitiikan kehittäminen” sekä ”kansallisen innovaatiostrategian valmistelu”.
Koulutuspolitiikka, kuten lähes kaikki muukin politiikka, kehittyy jatkuvasti yhä erikoistuneempaan suuntaan. Asioiden tasalla pysyminen vaatii ponnisteluja. Kun tähän lisätään byrokraattinen päätöksenteko sekä yliopistoissa että ministeriössä, asioiden pitkälle viety virkamiesvalmistelu ja puolueiden välillä lähes täysin vastakkaiset näkemykset korkeakoulutuksesta, ei suomalaista korkeakoulupolitiikkaa pysty uudistamaan käytännössä kuin yhdellä tavalla.
Tapa on brutaali, mutta tehokas. Katsotaan kalenterista seuraavat eduskuntavaalit. Otetaan muutamia korkeita virkamiehiä, rehtoreita, professoreja ja kansleri. Hankitaan lupaukset tarvittavista rahoista elinkeinoelämältä ja tasavallan hallitukselta. Kirjoitetaan hallitusohjelma. Muurataan peruskivi. Korkataan kuohujuomaa. Ai niin, jostain pitäisi löytää keksintöjä – korjaan innovaatioita. Edellytykset on luotu, tarvitaan enää harmaata aivomassaa pohtimaan oikeita asioita.
Suomi on aina menestynyt riskinotolla, aineellisten ja henkisten voimavarojen oikealla allokoinnilla, luovalla hulluudella ja yhteen hiileen puhaltamisella, nojaten koko ajan vientiteollisuuteen. Toivon, että strategia toimii myös tulevaisuudessa.
Byrokraattiseen korkeakoulukieleen voi tutustua osoitteessa:
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/artikkelit/Korkeakoulujen_rakenteellinen_kehittaminen/liitteet/KK_rak._kehitt._suuntaviivat_muistio.pdf
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kehittämisen olisi voinut korvata suoraan leikkaamisella ja lakkauttamisella. Strategialla vähennetään melkein kaikki - ainoastaan biotiede sekä matkailu näyttäisivät säästyvän kehittämiseltä. Mitä tämä kehittäminen tarjoaa opiskelijalle? Missään ei luvattu lisää tenttikirjoja tai isompia luentosaleja (minulle kyllä kelpaisi myös pienemmän opetusryhmät!). Kehityksessä on positiivinen lataus - tai pitäisi olla. Toisaalta yksikköjen tehokkuutta ja innovaatioiden laatua voi nostaa isommat yksiköt, mutta opiskelijan kannalta arki on kyllä aivan toista. Ei paljon naurata, jos ainoa mahdollisuus päästä tenttikirjaan käsiksi on Akateeminen tai muu kirjoja myyvä yritys. Toivottavasti tämä oli vain alku, mutta se loppu on jossain muualla. Ja korkeakoulumaailman strategisessa kehittämisessä muistetaan myös se opiskelija. Mahtuuhan sinne 30 sivuun tietysti joku kaunosano siitä, kuinka opetuksen laatu on sitä tai tätä. Konkreettiset opiskelijamäärät on helppo ladata, mutta miksei sinne samalla kirjattaisi myös maksimiryhmäkokoja ja tenttikirjojen minimimääriä. Jos meillä on 2500 opiskelijaa, niin kai siitä nyt voi laskea myös tarvittavien kirjojen lukumäärän?
RiLi puhuu asiaa. Syy siihen, miksi erillisiä kirjastoja aikanaan on perustettu, on ollut paitsi kampusten hajautuminen niin myös alan opiskelijoiden kirjatarpeiden täyttäminen. Suuremmissa kirjastoissa käy helposti niin, että yhtä tiettyä kirjaa otetaan vähemmän kuin erillisissä kirjastoissa olisi yhteensä. Paranna siinä sitten opetuksen laatua ja oppimistuloksia, jos ainoa tapa saada tenttikirja ilmaiseksi käsiinsä on iskeä aamuseitsemältä kirjaston lukusalin ainoan kappaleen kimppuun.
Varsin mielenkiintoinen oli myös muistion huomautus, että "[o]pettajankoulutusta antavista pää- ja erillisyksiköistä muodostetaan hallinnollisesti yhtenäinen kokonaisuus, jolla on yhteinen strategia sekä koulutustarjonnan kehittämisen ja voimavarojen käytön suunnitelma." Mikä tämä hallinollisesti yhtenäinen kokonaisuus sitten käytännössä olisi? Jonkinlainen verkostoyliopisto? Toisaalta hieman aiemmin painotetaan sivutoimipisteiden ja emoyliopistojen yhteistyötä...
Kokonaisuutena jää näiden kohtien jälkeenkin vielä monta avointa kysymystä ilmaan. Keskustelu jatkuu vielä pitkään. Tai ainakin sen pitäisi jatkua.
Lähetä kommentti