Yhden miehen show

Keneltäkään on tuskin jäänyt huomaamatta ulkoministerimme kommuni­koin­ti­yri­tykset. Tekstiviestijupakka on paisunut Suomen mittakaavassa jo valtaviin mit­tasuhteisiin. Lehtien löö­pit täyttyvät kyllästymiseen saakka Ilkka Kanervan tulemisista ja me­ne­mi­sis­tä. Kaikkia (toimittajia?) tuntuu kiin­nos­ta­van mitä ul­koministerimme yksityiselämään kuu­luu. Yksityiselämän seikkailut ovat joh­ta­neet jo siihen, että ministerin pätevyyttä teh­tä­viinsä puntaroidaan ja ko­koo­muk­sen kan­natuksen arvellaan laskevan kohun vuoksi. Surullista onkin, että kohu näyttää to­den totta vaikuttaneen ministerin työ­ky­kyyn, näin ainakin Len­nart Meri -kon­ferenssin osalta. Kumpi tuli ensin muna vai kana?

On hyvä, että politiikka on otsikoissa ja kansan kiinnostuksen kohteena. Ikä­vää vain on se seikka, että politiikka itsessään ei saa tekstiviestikohujen kal­tais­ta kiinnostusta. Varsin vähän päivälehdissä ja muussa mediassa puhutaan siitä millaisia päätöksiä päivän polttavimmissa kysymyksiä tehdään ja mil­lai­sin perusteluin niitä tehdään. Sen sijaan kirjoitetaan poliitikkojen yksityiselämään koh­dis­tu­vis­ta asiois­ta, tekstiviesteistä ja avioeroista. Arvostelun kohteena ovat hen­ki­lö­koh­taiset ratkaisut eikä niinkään tehtävässä toimiminen. Julkisuuden hen­ki­löi­den oi­­keus yksityisyyteen näyttää osin jäävän yleisen uteliaisuuden alle. Toki voi olla myös aiheellista kysyä, että onko yksityisasioitaan Kanervan ta­voin hoitavat ih­mi­set kykeneviä huolehtimaan yhteisistä heille luotetuista asiois­ta? Ovatko he kansan luottamuksen arvoisia? Periaatteellista kes­kus­telua onkin hyvä käydä, asiallisesti ja järjellisissä mittasuhteissa.

Vaikka ulkoministerin toimia yksityiselämässä kukin voi itsekseen moralisoida ja ministeriltä tuleekin, maamme edustajana, odottaa tietyn ”standardin” käy­tös­tä, alkaa mediamyllytys olla mielestäni jo hiukan absurdeissa mit­ta­suh­teista. Ai­na­kin mi­nun sympatiani alkavat olla ulkoministerin puolella. Ministerin toiminta ei ehkä ollut sitä kaikista toivottavinta ja anteeksi on pyydetty, joten eiköhän asia ala olla jo kä­sitelty ja oppi mennyt perille. Muitakin asioita olisi mistä voisi kirjoittaa. Sellaisia aika tärkeitäkin, kuten esi­mer­kiksi Suomen osallistuminen Naton val­mius­jouk­kojen operaatioihin tai vaikkapa tuleva sosiaaliturvauudistus.


Anna-Kaisa Rinkinen
Keskustan Opiskelijaliiton varapuheenjohtaja