Kaikki alkoi ruotsin kielellä lausutusta kieltämisestä. Liekö väsyneisyyttä, ymmärtämättömyyttä vai tietoista valehtelua? Tapaus on oiva osoitus siitä, että venkoilu median kanssa on hyvin vaarallista poliitikolle. Kun jostain pahanteosta jää kiinni, niin totuuden välitön kertominen on yksinkertaisesti ainut keino välttää ajojahti. Tapahtuneen salaamisen vuoksi median myllytys olisi luultavasti kestänyt tasan siihen saakka, että väistämättömään olisi päädytty. Tietysti kaikki alkoi oikeasti niistä 200 viestistä, joita ei olisi koskaan pitänyt lähettää eli pahuudet olisi pitänyt jättää tekemättä.
Karkauspäivänä tai sitä edeltävänä iltana ei kuitenkaan mielestäni tapahtunut mitään yllättävää käännettä pahuuden vakavuudessa. Hymyn julkaisemissa viesteissä ei ollut mitään sellaista, jota ei olisi jo ennakolta osattu ounastella. Vaikka mitään merkittävää lisäarvoa viesteissä ei ollutkaan, niin ministerin mediapellen rooli oli kestänyt aivan liian kauan, jotta uskottavuutta olisi enää ollut. Poliittista luottamusta joko on tai sitten sitä ei ole. Haavoitettu Kanerva saatiin ajettua nurkkaan, eikä piiritysverkon kiristyessä Kataiselle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin ampua poliittinen armonlaukaus kituvan ministerin niskaan.
Noh ainakin Stubb pääsi makealle haaskalle ja Katainen vankisti asemaansa puolueen johtajana. Hänhän teki päätöksensä luottamusvajeesta ennen ryhmäkokousta ja näytti näin kaapin paikan puolueessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti