Opiskeluajan pitäisi olla elämän parasta aikaa. Opiskeluaikana voi nauttia pitkistä illoista, loputtomalta tuntuvasta vapusta tai spontaaneista hulluuksista. Tähän opiskelijoilla on ainutlaatuinen oikeus ja on suorastaan kohtuullista että käytämme oikeuttamme.
Mutta ei. Baarit kumisevat tyhjyyttään ja juhliin on hankala saada ihmisiä. On kiirettä, palavereja, luentoja, seminaareja tai parisuhteita. Yhteinen opiskeluajasta nauttiminen jää vähälle, kun kaikilla on kiire seuraavaan junaan, linja-autoon tai työpaikkaan. Aamulla alkavaa luentoa pohdita neljän aikaan grillijonossa, vaan mennään kiltisti nukkumaan jo kymmeneltä. Jestas, mihin on suomalaisilta opiskelijoilta hävinnyt juhlimisen jalo taito. En tarkoita nyt yltiöpäistä humalahakuista juomista, vaan yhteisöllisiä juhlia, jotka kantavat opiskeluajan yli. Onko todella niin, että tutkintoaikojen rajaukset, tutkintorakenteen uudistukset, kandi- ja maisteritavoitteet sekä eläkemaksujen kasaantuminen ovat vieneet suomalaiselta nuorisolta juhlimisen jalon taidon?
Yhteisöllisyyden katoaminen on oikeasti huolestuttava asia. Jos ei ole kävijöitä, ei ole järjestäjiäkään. Tai sitten jäljelle jäävät vain ne muutamat itsensä loppuun polttavat aktiivit, jotka siirtyvät vanhempana kouluttamaan tulevia huippuaktiiveja erilaisiin järjestöihin tai ajavat itsensä hautaan. Silloin kaikenlainen aktiivisuus loppuu ja kansakunta jää paikoilleen.
Kannustan opiskelijoita välillä rentoutumaan ja unohtamaan kiireen hetkeksi. Ei ole elämää vain opiskelua varten, vaan opiskelua elämää varten. Kaikkea ei opi kirjoista ja moni loistava idea on saanut alkunsa aamuyöllä hyvässä porukassa.
Kirjoittaja on kopoiluun, sopoiluun, puheenjohtajuuteen ja reissailuun keskittyvä opiskelija KOL:n liittohallituksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti