Jatkuvuutta Venäjällä ja Suomessa

Venäjän presidentinvaalit ovat nyt ohi. Voittajaksi selviytyi Dmitri Medvedev, jonka voittoa ei kukaan tosin ole kyseenalaistanutkaan sitten joulukuun, jolloin Putin asettui häntä tukemaan. Putin tulee jatkossa toimimaan Venäjän pääministerinä, joten suuria muutoksia maan politiikassa tuskin tullaan näkemään.

Jatkuvuus on ollut kantavana teemana myös Suomen johtajien vaalikommenteissa. Halonen painotti Medvedevin tuntevan Suomen hyvin jo entuudestaan ja kutsui miehen samantien vierailulle. Vanhanen totesi, että Venäjä sai presidentin, jonka maan kansa halusi sekä korosti Venäjän vakauden merkitystä Suomelle.

Sen sijaan itse Venäjän vaaleja Suomen päättävissä elimissä ei ole kritisoitu kuin rivien välistä. Vanhanen valitteli YLEn englanninkielisille uutisille ehdokkaiden välisten väittelyiden puuttumista, sekä kuvasi toisessa kommentissa Putinin siirtymistä pääministeriksi harvinaislaatuiseksi tilanteeksi, jollaiseen meillä ei ole totuttu. Aika laimeata.

Toisaalla ulkoministeri Kanerva miettii, miten Medvedevin valinta vaikuttaa puutulleihin ja myös Halonen vaikeni vaalien läpiviennistä täysin. Mikäli olen käsittänyt oikein, niin Tarja tosin onkin parhaillaan Vietnamissa lomalla. Ehkä se johtuu siitä. Kun Halonen tulee takaisin Suomen kamaralle, niin sitten hän suurena arvojohtajanamme varmaankin kertoo suomalaisten arvoista myös naapurimaamme seuraavalle johtajalle. Eikös niin?

Kritisoihan Halonen aikanaan Irakin sotaakin, joten miksei Venäjän demokratian tila kirvoittaisi kommentteja? Tai ihmisoikeuksien rikkominen Tsetseniassa? Onhan naapurimaan tapahtumilla kuitenkin huomattavasti enemmän vaikutusta Suomen asemaan kuin Amerikan Yhdysvaltojen hyökkäyksellä Irakiin.

Tai ehkäpä syy on juuri siinä. Halosta on usein kiitelty hyvistä suhteista Putiniin ja arvosteltu jenkkien tunteiden loukkaamisesta. Toisaalta, mitäpä sitä loppujen lopuksi Yhdysvaltoja kritisoimalla menettääkään? Ottaisinko ilmaisen Washintonin matkan vai puhuisinko jämäkästi YK:ssa? Venäjälle ärhentelemällä taas voisi saada aikaiseksi netti-hyökkäyksiä viranomaisten palvelimille ja kenties myös se öljyn toimitus takkuilisi. Eivätkä välttämättä puhelut Vladimir-sedällekään olisi niin hyvin yhdistyneet.

On helpompaa olla kriittinen demokraattista, toisella mantereella sijaitsevaa maata kohtaan.

Tästä huolimatta nykyinen varovaisuus on naurettavaa. Jatkuvuus on tärkeää, mutta täytyykö omassa kielenkäytössämme olla jatkuvuutta Neuvostoliiton ajoilta? Venäjän vaalien toteuttamisessa oli monia epäkohtia. ETYJ:n vaalitarkkailijoita ei päästetty tekemään työtään maassa. Presidenttiehdokkaita kohdeltiin mediassa räikeän epätasaisesti. Huomattavan monia opposition edustajia estettiin osallistumasta vaaleihin. Jotkut työnantajat painostivat työntekijöitään äänestämään Medvedeviä ja luultavammin myös suoranaiset vaalivilpit olivat yleinen käytäntö ainakin joissakin osissa maata. Kaikki tämä heikentää Medvedevin asemaa länsimaisten johtajien silmissä. Ja typerintä kaikessa oli se, että mies olisi luultavasti voittanut myös rehelliset vaalit.

Mutta jatkuvuus on tärkeää. Se ajaa kaiken muun ohitse.