Olen seurannut usean vuoden ajan sivusta korkeakouluasteen keskustelua liikunnan tarpeellisuudesta yliopistoissa ja ammattikorkeakouissa ja erityisen surullisena liikuntapalveluiden alasajoa paikkakunta toisensa jälkeen. Pystyn ymmärtämään, ettei nyt niitä liikuntakursseja mahdu mukaan muutoinkin jo täysiin opintosuunnitelmiin, mutta ymmärrykseni ei riitä enää siihen, ettei opisekelijalle pystytä tarjoamaan mahdollisuuksia liikuntaan kohtuuhintaisesti (tai mieluiten tietenkin ilmaiseksi) vapaa-ajallaan korkeakoulun puolesta. Korkeakoulut ovat valitettavan useilla paikkakunnilla täysin haluttomia panostamaan ja resurssoimaan opiskelijan liikuntamahdollisuuksiin kampuksilla. Syynä yleensä on säästäminen, eli liikuntasihteerin toimenkuvan muokkaaminen joksikin aivan muuksi ja liikuntatilojen remontointi kasvavan tilatarpeen vuoksi vaikka hallintokeskukseksi.
Mikä ihme on, ettei korkeakouluissa liikuntaa voida ymmärtää opiskelijan hyvinvoinnin kannalta yhtenä merkittävänä tekijänä, joka ylläpitää ja parantaa opiskelijan opiskelukykyä? Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kuuluu henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin lisäksi olennaisesti fyysinen hyvinvointi eli liikunta, ja näillä kaikilla on suuri merkitys opiskelukyvyn ylläpidossa. Kuitenkaan tätä ei korkeakouluissa yleensä tajuta, eivätkä opiskelijajärjestöt vielä osaa argumentoida liikunnan puolesta tarpeeksi voimakkaasti omassa korkeakoulussaan.
Ensimmäisen ja toisen koulutusasteen liikunnan järjestämisvelvoite on kirjattu lakiin. Kolmas- eli korkeakouluaste on suomalaisen koulutusjärjestelmän ainoa osa, jossa liikunnalla ei ole mitään virallista asemaa, vaan palvelut ovat täysin riippuvaisia korkeakoulun omasta suhtautumisesta liikuntapalveluihin. Nyt kun valtio on alkanut toimiin suomalaisten terveyden edistämiseksi terveysliikunnan kautta, on mielenkiintoista nähdä, kuinka se tulee konkreettisesti vaikuttamaan kolmannen asteen opiskelijoihin. Opetusministeriön selvitysryhmän esitys Kansalliseksi liikuntaohjelmaksi julkaistiin tämän kuun puolessa välissä, ja lausuntokierrosten jälkeen se olisi tarkoitus saada ministeriön käyttöön syksyllä. Esitys sisälsi opiskelijoiden kannalta positiivisia sävyjä, kuten ehdotuksen, jonka mukaan jokaisen koreakoulun tulisi laatia strategiansa pohjalta hyvinvointistrategia, joka sisältäisi myös liikunnan, sekä tavoiteen korkeakoulujen keskinäisen alueellisen yhteistyön lisäämiseksi liikunta- ja hyvinvointipalveluiden turvaamiseksi. Kokonaisuudessaan ohjelman voi lukea OPM:n nettisivuilta, www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2008/Liikkuva_ja_hyvinvoiva_Suomi_2010-luvulla. Jään erityisellä mielenkiinnolla odottamaan korkeakoulujen lausuntoja esityksestä ja lopullista Kansallista liikuntaohjelmaa. Ehkä vihdoin saamme toimivan työkalun liikuntapalveluiden turvaamiseen ministeriön taholta.
Kehittyvä Suomi tarvitsee innovaatioita, mutta vain hyvinvoiva opiskelija tekee niitä.
Ulla Hyvönen
varapuheenjohtaja
Opiskelijoiden liikuntaliitto OLL
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti